Nimi:
Sukupuoli: Ikä: Rotu: Painotus: Koulutustaso: |
Hukkareissu "Hukkis"
Ori 9v Suomenhevonen Kouluratsu VaB re 80cm me 70cm irt 90cm, opetettu ajolle |
Väri:
Säkä: Syntynyt: Saavutukset: Rekisterinumero: Omistaja: Kotitalli: Kasvattaja: |
Musta
169cm 15.05.2010 Vaahterapolun Vuoden yksityinen 2013 VH12-018-1100 Kuroibaka VRL-12167 (+Mila VRL-11936) Vaahterapolku, hoitopäiväkirja Meeri Suoveranta, evm |
"Mitä Hukkiksesta voisi sanoa. Tähän pitäisi kirjoittaa kuulemma historiaa, mutta tuntuu, etten edes muista, miten Hukkareissun hankin. Muistan vain taluttaneeni mustan, silloin lihaksikkaaksi luulemani, nelivuotiaan kouluratsun trailerista ja tajuavani että ei hitto, tämä on minun. Kun silloin olisi tiennyt, kuinka tärkeäksi Hukkis minulle tulisi. Orin kanssa on koettu niin ylä- kuin alamäet, kisattu, voitettu, hävitty, oltu katsomassa Hukkiksen jälkeläisiä ja jopa niiden jälkeläisiä. Istuttu karsinannurkassa juttelemassa pöhköjä hevoselle kuin se ymmärtäisi. Eletty, opittu ja taisteltu siitä, kumpi määrää. Yleensä se on Hukkis. "
Hukkareissu on tulta ja tappuraa, mutta on samalla kuitenkin äärimmäisen luotettava ja varma ratsuna - jos saa herran taivutettua tahtoonsa kerrasta tai parista. Hukkis on jääräpäinen ja hyvinkin suokkimainen herrasmies, jota joku voi pitää jopa häijynä ensikertaa orin nähdessään. Kuitenkin mustaharjainen on mitä lojaalein ja kiltein ratsu, kun nopeaan tahtiin, jääräpäiseen pään vekslaamiseen ja järkyttävään harjoitusraviin on tottunut - ori tarjoaa hauskoja elämyksiä, hölmöilyä ja itkupotkuraivareita.
Karsinassa Hukkis pitää hulabaloota, johon tarvitaan kuitenkin vain yksi kiukkuinen näppäisy lautasille ja pienoinen äänen korotus, jonka jälkeen Hukkis on niin kilttiä ja viatonta. Ori kuitenkin koettelee kaikin tavoin uusia ihmisiä ja leikkii paikan päällikköä, kunnes pojun saa taivutettua omaan tahtoonsa, ja tajuamaan, kelle valta kuuluu. Karsinakäyttäytyminen on alkuun kovin huonoa, ja ori pyörii paikallaan, riuhtoo päätän ja pitää kovaa ääntä, hirnuen ja potkiskellen ovea, jos hoitaja lähtee karsinasta pois mustaharjan näköpiiristä. Kuten aijemmin mainittu, äänen korotus ja näpäytys lautasille taikka kaulalle on tämän käytöksen loppumiseen johtavaa, joka saa Hukkiksen käyttäytymään nätisti ja hiljaa. Harjatessa Hukkis saattaa yrittää näykkiä vatsaa harattaessa, mutta muita ongelmia tuolla ei ole, jalatkin nousevat helposti.
Satuloidessa suokki voi toki näyttää kiukkuiselta, mutta ori ei pullistele tai pelleile satulan kanssa, ellei satulavyön alle oli jäänyt likaa, sillä se saa Hukkiksen töykkimään kömpelösti satulaa turvallaan. Suitset menevät nätisti päähän, mutta suojia laittaessa ori nostelee jalkojaan ja diivailee suojiaan.
Ratsuna Hukkareissu on alkuun koetteleva ja jäykkä, mutta taivutuksilla ja raipan olemassaololla Hukkiksesta tulee kuuliainen ja varma ratsu.
Hukkis saattaa nyppiä päätään alkuun, mutta ori luovuttaa lopulta. Hukkiksen kaikki askellajit ovat eteenpäin meneviä, ja useasti muiden hevosten ollessa kentällä saa Hukkiksen kanssa saa tehdä suuria ja pieniä voltteja vähän väliä. Laukka on helposti nousevaa ja erittäin reipastahtista, mutta todella näyttävää. Ravi on hyvin koottua, mutta harjoitusravi on yhtä tuskaa, mutta samalla hyvää treeniä vatsalihaksille, kun musta hevonen pomppii kuin riivattu.
Hukkista ei voi laittaa missään tapauksessa kulkemaan possujunassa, sillä ori on herkkä potkimaan ratsastettaessa. Orin kytätessä muita hevosia potkiskelujen varalta, on orin kanssa hyvä tehdä laajoja voltteja ja saada ori keskittymään jalkoihinsa entistäkin tiukemmin, jotteivat orin aivot pyörittelisi ajatusta muiden potkimisesta. Hukkareissun kanssa tulee pitää kova ohjastuntuma, sillä ori on kaikkea muuta kuin herkkäsuinen, ja alkaa muuten vedellä ratsastajaa minne tahtoo. Kilpailuvietti on Hukkiksella kova, joten toisen hevosen vierelle ei Hukkista suositella sijoittamaan, koska ori lähtee päätähuimaavaan kiitolaukkaan, mikäli viereinen hevonen edes ravailee rauhallista tahtia.
Hukkiksella on herkkä pukkinappula, mutta ilman satulaa ratsastaessa koko nappulaa ei ole olemassakaan - onneksi. Ilman satulaa ratsastaessa Hukkis saattaa heittäytyä veikeäksi ja lähteä alta selkään noustessa eivätkä yhden käden sormet riitä laskemaan, kuinka monta kertaa Petrakin on tullut selästä alas aivan alkumetreillä.
Maastossa Hukkis tulee sijoittaa perähevoseksi, sillä muuten tuo potkiskelee muita, mutta on muuten täysin maastovarma, eikä hätkähdä, vaikka tielle rynnisi hirvilauma. Ori hyppää pientenkin ojien yli, vaikkei hyppääjänlahjoja olekkaan, ja inhoaa vettä ja lunta, jonka vuoksi talvella maastoilu jää vähemmälle.
Esteillä Hukkiksella ei ole lahjoja, ja ori hyppää pikemminkin lehmämäisesti kuin hevosmaisen upeasti. Esteet ylittyvät kyllä, mutta niin huonolla tekniikalla, ettei Hukkiksesta ole esteradoille pyrkijäksi. Hukkiksen kanssa kisataan kyllä esteitä omaksi huviksi, mutta ori ei ole erityisen innokas hyppääjä. Hukkis ei ole suoranaisesti herkkä kieltämään, mutta mikäli ratsastaja säätää selässä yhtään ylimääräistä, Hukkis todenäköisesti rymäyttää koko esteen nurin tai kieltää. Tämän takia estekentillä Hukkiksen kanssa tulee olla todella varma ja tukea oritta kaikin tavoin ja antaa erittäin selvät avut.
Hukkiksen varusteiden poisto on helppo homma, mutta tarhaan vienti onkin operaatio, johon vaaditaan usein kaksikin ihmistä, ellei taluttaja ole lujatahtoinen. Hukkis ei vikuroi tai mene oman päänsä mukaan riimunnarun päässä, mutta Hukkiksella on tapana pysähtyä tarhan porteille, ja maanittelu, vetäminen ja töniminen vain pahentavat tilannetta. Hukkista voi vetää narusta kaksikin ihmistä kaikin voimin, mutta ori on tarhan portilla kaula pitkänä. Hukkiksen tarhaanvienti käykin siten, että ori otetaan narun päästä, ja talutetaan muutamat viimeiset metrit riimusta kiinni pitäen, kunnes tarhan porteilla ori päästetään vapaaksi matelemaan tarhaan. Hukkis vetää useimmiten upeat, lentävät ravit ja laukat tarhaan päästyään, ja vetelee melkoista pukkilaukkaakin, kunnes rauhoittuu energianpurkauksen jälkeen muiden tarhakavereiden sekaan etsimään jotakin tekemistä. Orin tapaa tarhaanviemisen ongelmallisuudesta kitketään vähitellen pois.
Pesu on melkolailla helppo operaatio; ori pysyy paikallaan ja nautiskelee vedestä, erityisesti kaulan puhdistamisesta, joka on usein peittynyt pitkän, tuuhean harjan alle, ja jää siksi vähemmälle huomiolle. Ori pysyttelee paikallaan koko toimeenpiten ajan, joskin yrittää venyttää itseään kaikkiin mahdollisiin suuntiin, jotta saisi kaiken irti puhdistuksesta - niinpä pesu on yksi tapa "kiittää" Hukkista hyvin tehdystä työstä tai vain hemmotella tuittupäätä.
Traileriin menosta Hukkis on epävarma, ja yleensä vain lahjominen toimii tuittupäiseen nuorikkoon. Kun ori laitetaan kiinni ja lähtöä valmistellaan, voi Hukkis steppailla paikallaan, mutta kun ovet on lyöty kiinni ja hevonen turvallisesti kiinni, Hukkis lopettaa paikallaan tarpomisen ja kiinnostuu yht'äkkiä paljon enemmän heinistä tai ilmavirtauksesta. Ulostulo trailerista käy nopsasti, mutta helposti, jos ei erehdy suokin tielle. Rampille ensimmäisen askeleen ottaminen on kerrassaan kammottavaa, jonka jälkeen Hukkis menee pikakelauksella alas, ja jää alas törröttämään ja leikkimään Ritari Rohkeaa; "kukaan ei oo mua rohkeempi, tulin ihan ite alas!".
Kisoissa Hukkis on kuin eri hevonen; ori ei vikuroi lainkaan, ei edes uhkaile toisia hevosia, vaikka pitääkin ääntä kimakoilla hirnahduksilla. "Mä oon näiden kisojen kunkku!" tuntuu ori huutelevan ympäristölleen. Kun sitten varusteet on tarkistettu ja todettu hyviksi, ori ei pidä ääntä, vaan lähes fyysinen muutos tapahtuu suokissa; verkassa tuo taipuu upeammin kuin kotikentillä, muodossa ja peräänannossa ja liikkuu liitävästi ja kauniisti, ilman ajatustakaan toisten potkimisesta. Kun sitten on kisausvuoro, aloittaa Hukkis usein seisomalla ylväänä paikallaan, kun ratsastaja tervehtii, ja tämän jälkeen pienetkin avut ja hipaisut kylkiin toimivat kuin unelma Hukkiksella, joka vetelee kentällä parhaansa mukaan, kerrankin taipuen vaikka mihin kuvioihin - Hukkiksella on kuitenkin tapana hätäillä, joka saattaa aiheuttaa huolimattomuutta, mutta kaikkensa musta ori antaa, se on varma.
Muita hevosia kohtaan Hukkiksen käytös peilautuu suoraan toisen hevosen tai ponin koosta; Itseään suuremmille hevosille ei Hukkis uskaltaudu isottelemaan ja pienemmät hevoset ja ponit säilyvät myös vaurioitta Hukkiksen kohdellessa niitä kuin ilmaa. Oman kokoiset taas ovat suuria vihollisia, jotka aivan selvästi pitää nylkeä. Hukkis ei kuitenkaan ala potkia tai purra kunnolla... Mikäli toinen ori haastaa Hukkareissun kanssa riitaa, voi ori näykkäistäkin takaisin, mutta erityisen väkivaltaiseksi Hukkareissu ei ihan heti ryhdy.
Hukkareissu on tulta ja tappuraa, mutta on samalla kuitenkin äärimmäisen luotettava ja varma ratsuna - jos saa herran taivutettua tahtoonsa kerrasta tai parista. Hukkis on jääräpäinen ja hyvinkin suokkimainen herrasmies, jota joku voi pitää jopa häijynä ensikertaa orin nähdessään. Kuitenkin mustaharjainen on mitä lojaalein ja kiltein ratsu, kun nopeaan tahtiin, jääräpäiseen pään vekslaamiseen ja järkyttävään harjoitusraviin on tottunut - ori tarjoaa hauskoja elämyksiä, hölmöilyä ja itkupotkuraivareita.
Karsinassa Hukkis pitää hulabaloota, johon tarvitaan kuitenkin vain yksi kiukkuinen näppäisy lautasille ja pienoinen äänen korotus, jonka jälkeen Hukkis on niin kilttiä ja viatonta. Ori kuitenkin koettelee kaikin tavoin uusia ihmisiä ja leikkii paikan päällikköä, kunnes pojun saa taivutettua omaan tahtoonsa, ja tajuamaan, kelle valta kuuluu. Karsinakäyttäytyminen on alkuun kovin huonoa, ja ori pyörii paikallaan, riuhtoo päätän ja pitää kovaa ääntä, hirnuen ja potkiskellen ovea, jos hoitaja lähtee karsinasta pois mustaharjan näköpiiristä. Kuten aijemmin mainittu, äänen korotus ja näpäytys lautasille taikka kaulalle on tämän käytöksen loppumiseen johtavaa, joka saa Hukkiksen käyttäytymään nätisti ja hiljaa. Harjatessa Hukkis saattaa yrittää näykkiä vatsaa harattaessa, mutta muita ongelmia tuolla ei ole, jalatkin nousevat helposti.
Satuloidessa suokki voi toki näyttää kiukkuiselta, mutta ori ei pullistele tai pelleile satulan kanssa, ellei satulavyön alle oli jäänyt likaa, sillä se saa Hukkiksen töykkimään kömpelösti satulaa turvallaan. Suitset menevät nätisti päähän, mutta suojia laittaessa ori nostelee jalkojaan ja diivailee suojiaan.
Ratsuna Hukkareissu on alkuun koetteleva ja jäykkä, mutta taivutuksilla ja raipan olemassaololla Hukkiksesta tulee kuuliainen ja varma ratsu.
Hukkis saattaa nyppiä päätään alkuun, mutta ori luovuttaa lopulta. Hukkiksen kaikki askellajit ovat eteenpäin meneviä, ja useasti muiden hevosten ollessa kentällä saa Hukkiksen kanssa saa tehdä suuria ja pieniä voltteja vähän väliä. Laukka on helposti nousevaa ja erittäin reipastahtista, mutta todella näyttävää. Ravi on hyvin koottua, mutta harjoitusravi on yhtä tuskaa, mutta samalla hyvää treeniä vatsalihaksille, kun musta hevonen pomppii kuin riivattu.
Hukkista ei voi laittaa missään tapauksessa kulkemaan possujunassa, sillä ori on herkkä potkimaan ratsastettaessa. Orin kytätessä muita hevosia potkiskelujen varalta, on orin kanssa hyvä tehdä laajoja voltteja ja saada ori keskittymään jalkoihinsa entistäkin tiukemmin, jotteivat orin aivot pyörittelisi ajatusta muiden potkimisesta. Hukkareissun kanssa tulee pitää kova ohjastuntuma, sillä ori on kaikkea muuta kuin herkkäsuinen, ja alkaa muuten vedellä ratsastajaa minne tahtoo. Kilpailuvietti on Hukkiksella kova, joten toisen hevosen vierelle ei Hukkista suositella sijoittamaan, koska ori lähtee päätähuimaavaan kiitolaukkaan, mikäli viereinen hevonen edes ravailee rauhallista tahtia.
Hukkiksella on herkkä pukkinappula, mutta ilman satulaa ratsastaessa koko nappulaa ei ole olemassakaan - onneksi. Ilman satulaa ratsastaessa Hukkis saattaa heittäytyä veikeäksi ja lähteä alta selkään noustessa eivätkä yhden käden sormet riitä laskemaan, kuinka monta kertaa Petrakin on tullut selästä alas aivan alkumetreillä.
Maastossa Hukkis tulee sijoittaa perähevoseksi, sillä muuten tuo potkiskelee muita, mutta on muuten täysin maastovarma, eikä hätkähdä, vaikka tielle rynnisi hirvilauma. Ori hyppää pientenkin ojien yli, vaikkei hyppääjänlahjoja olekkaan, ja inhoaa vettä ja lunta, jonka vuoksi talvella maastoilu jää vähemmälle.
Esteillä Hukkiksella ei ole lahjoja, ja ori hyppää pikemminkin lehmämäisesti kuin hevosmaisen upeasti. Esteet ylittyvät kyllä, mutta niin huonolla tekniikalla, ettei Hukkiksesta ole esteradoille pyrkijäksi. Hukkiksen kanssa kisataan kyllä esteitä omaksi huviksi, mutta ori ei ole erityisen innokas hyppääjä. Hukkis ei ole suoranaisesti herkkä kieltämään, mutta mikäli ratsastaja säätää selässä yhtään ylimääräistä, Hukkis todenäköisesti rymäyttää koko esteen nurin tai kieltää. Tämän takia estekentillä Hukkiksen kanssa tulee olla todella varma ja tukea oritta kaikin tavoin ja antaa erittäin selvät avut.
Hukkiksen varusteiden poisto on helppo homma, mutta tarhaan vienti onkin operaatio, johon vaaditaan usein kaksikin ihmistä, ellei taluttaja ole lujatahtoinen. Hukkis ei vikuroi tai mene oman päänsä mukaan riimunnarun päässä, mutta Hukkiksella on tapana pysähtyä tarhan porteille, ja maanittelu, vetäminen ja töniminen vain pahentavat tilannetta. Hukkista voi vetää narusta kaksikin ihmistä kaikin voimin, mutta ori on tarhan portilla kaula pitkänä. Hukkiksen tarhaanvienti käykin siten, että ori otetaan narun päästä, ja talutetaan muutamat viimeiset metrit riimusta kiinni pitäen, kunnes tarhan porteilla ori päästetään vapaaksi matelemaan tarhaan. Hukkis vetää useimmiten upeat, lentävät ravit ja laukat tarhaan päästyään, ja vetelee melkoista pukkilaukkaakin, kunnes rauhoittuu energianpurkauksen jälkeen muiden tarhakavereiden sekaan etsimään jotakin tekemistä. Orin tapaa tarhaanviemisen ongelmallisuudesta kitketään vähitellen pois.
Pesu on melkolailla helppo operaatio; ori pysyy paikallaan ja nautiskelee vedestä, erityisesti kaulan puhdistamisesta, joka on usein peittynyt pitkän, tuuhean harjan alle, ja jää siksi vähemmälle huomiolle. Ori pysyttelee paikallaan koko toimeenpiten ajan, joskin yrittää venyttää itseään kaikkiin mahdollisiin suuntiin, jotta saisi kaiken irti puhdistuksesta - niinpä pesu on yksi tapa "kiittää" Hukkista hyvin tehdystä työstä tai vain hemmotella tuittupäätä.
Traileriin menosta Hukkis on epävarma, ja yleensä vain lahjominen toimii tuittupäiseen nuorikkoon. Kun ori laitetaan kiinni ja lähtöä valmistellaan, voi Hukkis steppailla paikallaan, mutta kun ovet on lyöty kiinni ja hevonen turvallisesti kiinni, Hukkis lopettaa paikallaan tarpomisen ja kiinnostuu yht'äkkiä paljon enemmän heinistä tai ilmavirtauksesta. Ulostulo trailerista käy nopsasti, mutta helposti, jos ei erehdy suokin tielle. Rampille ensimmäisen askeleen ottaminen on kerrassaan kammottavaa, jonka jälkeen Hukkis menee pikakelauksella alas, ja jää alas törröttämään ja leikkimään Ritari Rohkeaa; "kukaan ei oo mua rohkeempi, tulin ihan ite alas!".
Kisoissa Hukkis on kuin eri hevonen; ori ei vikuroi lainkaan, ei edes uhkaile toisia hevosia, vaikka pitääkin ääntä kimakoilla hirnahduksilla. "Mä oon näiden kisojen kunkku!" tuntuu ori huutelevan ympäristölleen. Kun sitten varusteet on tarkistettu ja todettu hyviksi, ori ei pidä ääntä, vaan lähes fyysinen muutos tapahtuu suokissa; verkassa tuo taipuu upeammin kuin kotikentillä, muodossa ja peräänannossa ja liikkuu liitävästi ja kauniisti, ilman ajatustakaan toisten potkimisesta. Kun sitten on kisausvuoro, aloittaa Hukkis usein seisomalla ylväänä paikallaan, kun ratsastaja tervehtii, ja tämän jälkeen pienetkin avut ja hipaisut kylkiin toimivat kuin unelma Hukkiksella, joka vetelee kentällä parhaansa mukaan, kerrankin taipuen vaikka mihin kuvioihin - Hukkiksella on kuitenkin tapana hätäillä, joka saattaa aiheuttaa huolimattomuutta, mutta kaikkensa musta ori antaa, se on varma.
Muita hevosia kohtaan Hukkiksen käytös peilautuu suoraan toisen hevosen tai ponin koosta; Itseään suuremmille hevosille ei Hukkis uskaltaudu isottelemaan ja pienemmät hevoset ja ponit säilyvät myös vaurioitta Hukkiksen kohdellessa niitä kuin ilmaa. Oman kokoiset taas ovat suuria vihollisia, jotka aivan selvästi pitää nylkeä. Hukkis ei kuitenkaan ala potkia tai purra kunnolla... Mikäli toinen ori haastaa Hukkareissun kanssa riitaa, voi ori näykkäistäkin takaisin, mutta erityisen väkivaltaiseksi Hukkareissu ei ihan heti ryhdy.
Muiden piirtämät
Suku ja jälkeläiset
i. Näkymätön evm 167cm m HeB re 60cm |
ii. Pikku-Pahis evm 160cm m VaB re 80cm |
iii. Pikku-Pihka evm 164cm m HeA re 80cm |
iiii. Pikku-Pikipoika evm 152cm mvkko HeB re 90cm me 70cm |
iiie. Surumetsän Tervantekijä evm 169cm m VaB re 60cm |
iie. Punos Männystä evm 152cm prt 1.32,4aly re 60cm |
iiei. EKI Metsäpeli evm 161cm prn sb VaB re 80cm me 60cm |
|
iiee. Solmutaituri EVVKevm 151cm prt 1.23,5ly |
ie. Ihmetyttö evm 164cm rn HeA re 60cm 1.27,3aly |
iei. Super-Maski evm 167cm km 1.25,4ake |
ieii. Flickas Utför evm 162cm rn 1.20,1aly |
ieie. Maskeeraus evm 165cm rn 1.28,7ke |
iee. Soturin Ratsu-Reipas evm 162cm rn HeB re 80cm |
ieei. Yksinkertaisuus evm 165cm rn HeA re 50cm |
|
ieee. Soturin Rintamatoveri evm 158cm rt HeB re 100cm me 80cm |
|||
e. Haituva evm 159cm rt 1.34,8ly re 50cm HeB |
ei. Voitontanssi evm 150cm rt 1.20,4aly re 70cm me 50cm HeC |
eii. Hämmennysretki evm 154cm rt 1.31,9ly re 50cm HeB |
eiii. Auroton EVVK evm 156cm rt 1.26,8ke |
eiie. Hilleri-Helle evm 149cm m 1.21,3aly |
eie. Pikku-Herttuatar evm 148cm rt sb 1.39,2ke re 50cm HeB |
eiei. Surumetsän Untuvikko evm 151cm rt 1.24,5ly |
|
eiee. Pikku-Aatelinen evm 148cm hpm sb 1.26,3ake |
ee. Valkojalka evm 162cm mrn VaA re 90cm |
eei. Polkka-Karkki EVVK evm 160cm mrn VaB re 80cm me 50cm |
eeii. Makeannälkä EVVK evm 157cm m HeA re 90cm |
eeie. Kansantanhustaja EVVK evm 161cm mrn VaA re 70cm |
eee. Flickas Nutid evm 162cm rtkm HeA re 90cm me 80cm |
eeei. Flickas Fullända evm 159cm rt päist HeB re 110cm |
|
eeee. Flickas Döma evm 168cm rtkm HeA re 100cm |
Näytä sukuselvitysPiilota sukuselvitys
i. Näkymätön sai nimensä tummasta väristään. Näkymätön syntyi lähes kuukauden etuajassa, ja olikin siksi melkoinen yllätys, kun pieni varsa seisoskeli aamulla pimeässä nurkassa emänsa takana. Näkymätön ei pahemin menestynyt missään lajissa; tuo hyppäsi keskinkertaisesti, juoksijapäätä ei ollut ja kouluradoille tuota ei voinut edes kuvitella vievänsä. Luonne sen sijaan korvasi kaiken; leppoisa, jopa laiska lastenratsu niitti suosiota ratsastuskouluilla, mutta koska tuosta ei muuta saanut, tuo joutui kiertolaiseksi. Näkymätön kiersi monet omistajat 20 vuoden aikana, mutta koskaan ori ei jäänyt pitkäksi aikaa kellekkään. Viimeiset kahdeksan vuotta tumma ori vietti ratsastuskoululla lastenratsuna, kunnes orin jänne petti, ja Haituva astutettiin Näkymättömällä. Muutaman kuukauden kuluttua Hukkareissun syntymästä Näkymätön lopetettiin.
ii. Pikku-Pahis oli musta ori, jolla ehdittiin tuottaa useampi varsa 15 vuoden aikana. Pahis oli komea musta ori, jolla oli säännölliset sukat joka jalassa sekä suuri tähti päässään. Pahis oli taidokas kouluratsu, ja kiersikin kisoja lähes koko elämänsä ajan, pysyen koko ajan samalla omistajalla. Pahis koki ennenaikaisen kuoleman kesälaitumella myrskyn aikana, kun epäonninen suokki jäi kaatuvan puun alle.
ie. Ihmetyttö oli ex-ravuri, joka kuitenkin loukkasi jalkansa, ja siirtyi ratsastuskoululle vammaisratsuksi. Ihmetytön askel oli helppo ja tasapaino oli helppo pitää, ja tammalla oli mitä sympaattisin luonne, minkä vuoksi Ihmetyttö oli täydellinen liikuntavammaisten ratsu. Ihmetytön jalka ei joutunut kovaan rasitukseen, jonka takia tamma vietti hyvän elämän varsoen kolme varsaa, kunnes koki luonnollisen kuoleman nukkumalla pois 25-vuotiaana.
iii. Pikku-Pihka oli todella tunnettu kouluratsu alueellaan. Musta ori pärjäsi erinomaisesti pienillä kentillä ja ruusukehai nappasi voiton jos toisenkin, tehden sen statistiikasta kerrassaan mainion, mutta orin pää ei kestänyt suurempaa yleisöä ja painetta ja kilpailumenestys jäi aluetasoiseksi. Vaikkeivat orin hermot kestäneet suuria areenoita, oli Pikku-Pihka luotettava kotona ja perheen tyttären luottoratsu tuntienkin pituisille maastoretkille. Ramppikuumeesta huolimatta tästä paikallisesta huippuoriista otettiin päälle puolisataa varsaa 17 elinvuotensa aikana. Pikku-Pihka lopetettiin orin jalkojen alkaessa reistailla.
iie. Punos Männystä oli se perusrautias suokki, jonka näki kun käveli tallin ohi ja joka joskus tuli metsäreitillä vastaan. Raveissa korkeintaankin keskinkertainen tamma oli kyllä luonteeltaan viehättävä - rauhallinen ja luotettava hevonen oli mukava pihakaveri, jona se nelivuotiaasta eteenpäin olikin. Punos Männystä, tutummin Mirkku, oli eräänlainen maskottihevonen omistajansa suomenhevossiitostallilla. Tamman isä oli varsin maineikas ravuri eikä emäkään ollut huono, mutta ravurin ja ratsun jälkeläinen ei saanut oikein mitään vahvaa taipumusta, vaan oli perusratsu joka osasi kaiken tarpeellisin ainakin jos sille päälle sattui. Mukava tamma kuoli luonnollisesti 20 vuoden iässä. Mirkulla teetettiin kaksi varsaa, joista toinen kuoli hyvin nuorena rakenteelliseen vikaan ja toisesta tuli menestyksekäs kouluratsu.
iei. Super-Maski oli varsin hyväluontoinen ravuri: ori oli tempperamenttinen ja kisaviettinen ja pärkäsikin siksi raviradoilla mainittavan hyvin. Ori eleli lähes koko elämänsä samassa paikassa, joka toimi samalla kasvattajana ratsusuomenhevosille, jonka takia paljon jalostuksessa käytetyllä orilla on paljon niin ravuri- kuin ratsujälkeläisiäkin. Super-Maski kuoli vanhuuteen 18-vuotiaana
iee. Soturin Ratsu-Reipas oli se ”nätti heppa naapurin tarhassa”. Ruunikko tamma oli aina toivottoman keskinkertainen kaikessa; hajuton ja mauton tamma könötti kesät talvet laitumella ja katseli kun omistajan toinen toistaan paremmat kisaratsut juoksivat kisoissa ja tamma toimi vain maskottina ja lastenratsuna. Hyväluontoista Rallia liisattiin ja lainailtiin vähän väliä pitkin kyliä jalostukseen, jonka takia tammalla onkin vähäisestä kisamenestyksestään huolimatta 4 varsaa, joista tuli kaikista aivan erilaisia isästä riippuen: on ravuria, lastenratsua ja estekenttien legendaa. Ralli lopetettiin 14-vuotiaana.
iiii. Pikku-Pikipoika oli keskiverto suokkiori, jota käytettiin paljon jalostukseen erikoisen värinsä vuoksi. Piki oli rauhallinen, mutta ratsastettaessa vauhdikas estekonkari. Piki lopetettiin pikkuvikaisena 15-vuotiaana.
iiie. Surumetsän Tervantekijä oli kantakirjattu siitoshevonen, joka teki nuorilla päivillään kouluratsun uraa. Neljän varsan emä oli ailahtelevainen ja herkkä, mutta oikealla kohtelulla sydämellinen ja sympaattinen, suurikokoinen leidi. Terva lopetettiin 18-vuotiaana jalkojen huonokuntoisuuden vuoksi.
iiei.
iiee.
ieii.
ieie.
ieei.
ieee.
e. Haituva oli tulinen ja voimakastahtoinen läsipää, jolla riitti luonnetta vaikka muille jakaa. Tamma porskuttaa yhä, muttei enää käy raviradoilla, kuten nuoruudessaan. Jotkut pitävät Haituvaa jopa kiukkuisena ja vaikka kuinka koittaisi tuota huhua kieltää ... sitä rautias tamma onkin. Haituva on jättänyt jälkeensä viisi varsaa, joista kaksi on ravureita, kolme muuta - Hukkareissu mukaanlukien - ovat koulukäytössä; Haituvan ravuringeenit eivät siis ole olleet erityisen vaikuttavat. Haituvalle ei koskaan ole pystytty laittamaan satulaa selkään, sillä suokki on vetänyt siitä pultit; siksi ratsastusta ei ole enempiä kokeiltu.
ei. Voitontanssi oli mitä kiltein ravuri, mutta kilpailutilanteessa orista kasvoi taistelija, joka ei periksi antanut vaikka mitä olisi tapahtunut. Voitontanssi oli rautias, mutta tummentui, kun ikää tuli lisää. Voitontanssi eli 21-vuotiaaksi, ja vietti yksityisomistuksessa viimeiset kaksi vuotta perheen tytärten ratsuna. Ori voitti melko paljonkin raviradoilla, mutta omistajien tiheä vaihtuminen muutaman vuoden aikana sai orin stressaantumaan ja hermostumaan, jonka vuoksi tuo päätettiin myydä muualle viettämään eläkepäiviä, koska vanhuksesta ei olisi saanut enää ravuria. Voitontanssi vietti mukavat eläkepäivät kuten haluttiin, ja ori nukkui lopulta pois 21-vuotiaana, jättäen jälkeensä kaksitoista varsaa jatkamaan ravuriuraa, joista kuitenkin lähes puolet harhautui muille urille.
ee. Valkojalka oli nimensä korkeista, valkeista sukista kaikissa jaloissaan. Valkojalka oli hyväluontoinen kisaratsu, joka kilpaili sekä koulu- että esteradoilla; varsinkin kouluratsastuksessa Valko pärjäsi erinomaisesti; tamma voitti kahdesti jopa VaA-luokan. Tamma oli tempperamenttinen, mutta lojaali ja kiltti tietyille ihmisille ja hevosille, ja muita tuo kohteli kuin ilmaa. Valko varsoi 20 vuoden aikana 4 varsaa, joista 2 valloittaa esteratoja, ja joista yksi pääsi raviradoille. Valkojalka lopetettiin ohutsuolen tulehduksen vuoksi lähes 24-vuotiaana.
i. Näkymätön sai nimensä tummasta väristään. Näkymätön syntyi lähes kuukauden etuajassa, ja olikin siksi melkoinen yllätys, kun pieni varsa seisoskeli aamulla pimeässä nurkassa emänsa takana. Näkymätön ei pahemin menestynyt missään lajissa; tuo hyppäsi keskinkertaisesti, juoksijapäätä ei ollut ja kouluradoille tuota ei voinut edes kuvitella vievänsä. Luonne sen sijaan korvasi kaiken; leppoisa, jopa laiska lastenratsu niitti suosiota ratsastuskouluilla, mutta koska tuosta ei muuta saanut, tuo joutui kiertolaiseksi. Näkymätön kiersi monet omistajat 20 vuoden aikana, mutta koskaan ori ei jäänyt pitkäksi aikaa kellekkään. Viimeiset kahdeksan vuotta tumma ori vietti ratsastuskoululla lastenratsuna, kunnes orin jänne petti, ja Haituva astutettiin Näkymättömällä. Muutaman kuukauden kuluttua Hukkareissun syntymästä Näkymätön lopetettiin.
ii. Pikku-Pahis oli musta ori, jolla ehdittiin tuottaa useampi varsa 15 vuoden aikana. Pahis oli komea musta ori, jolla oli säännölliset sukat joka jalassa sekä suuri tähti päässään. Pahis oli taidokas kouluratsu, ja kiersikin kisoja lähes koko elämänsä ajan, pysyen koko ajan samalla omistajalla. Pahis koki ennenaikaisen kuoleman kesälaitumella myrskyn aikana, kun epäonninen suokki jäi kaatuvan puun alle.
ie. Ihmetyttö oli ex-ravuri, joka kuitenkin loukkasi jalkansa, ja siirtyi ratsastuskoululle vammaisratsuksi. Ihmetytön askel oli helppo ja tasapaino oli helppo pitää, ja tammalla oli mitä sympaattisin luonne, minkä vuoksi Ihmetyttö oli täydellinen liikuntavammaisten ratsu. Ihmetytön jalka ei joutunut kovaan rasitukseen, jonka takia tamma vietti hyvän elämän varsoen kolme varsaa, kunnes koki luonnollisen kuoleman nukkumalla pois 25-vuotiaana.
iii. Pikku-Pihka oli todella tunnettu kouluratsu alueellaan. Musta ori pärjäsi erinomaisesti pienillä kentillä ja ruusukehai nappasi voiton jos toisenkin, tehden sen statistiikasta kerrassaan mainion, mutta orin pää ei kestänyt suurempaa yleisöä ja painetta ja kilpailumenestys jäi aluetasoiseksi. Vaikkeivat orin hermot kestäneet suuria areenoita, oli Pikku-Pihka luotettava kotona ja perheen tyttären luottoratsu tuntienkin pituisille maastoretkille. Ramppikuumeesta huolimatta tästä paikallisesta huippuoriista otettiin päälle puolisataa varsaa 17 elinvuotensa aikana. Pikku-Pihka lopetettiin orin jalkojen alkaessa reistailla.
iie. Punos Männystä oli se perusrautias suokki, jonka näki kun käveli tallin ohi ja joka joskus tuli metsäreitillä vastaan. Raveissa korkeintaankin keskinkertainen tamma oli kyllä luonteeltaan viehättävä - rauhallinen ja luotettava hevonen oli mukava pihakaveri, jona se nelivuotiaasta eteenpäin olikin. Punos Männystä, tutummin Mirkku, oli eräänlainen maskottihevonen omistajansa suomenhevossiitostallilla. Tamman isä oli varsin maineikas ravuri eikä emäkään ollut huono, mutta ravurin ja ratsun jälkeläinen ei saanut oikein mitään vahvaa taipumusta, vaan oli perusratsu joka osasi kaiken tarpeellisin ainakin jos sille päälle sattui. Mukava tamma kuoli luonnollisesti 20 vuoden iässä. Mirkulla teetettiin kaksi varsaa, joista toinen kuoli hyvin nuorena rakenteelliseen vikaan ja toisesta tuli menestyksekäs kouluratsu.
iei. Super-Maski oli varsin hyväluontoinen ravuri: ori oli tempperamenttinen ja kisaviettinen ja pärkäsikin siksi raviradoilla mainittavan hyvin. Ori eleli lähes koko elämänsä samassa paikassa, joka toimi samalla kasvattajana ratsusuomenhevosille, jonka takia paljon jalostuksessa käytetyllä orilla on paljon niin ravuri- kuin ratsujälkeläisiäkin. Super-Maski kuoli vanhuuteen 18-vuotiaana
iee. Soturin Ratsu-Reipas oli se ”nätti heppa naapurin tarhassa”. Ruunikko tamma oli aina toivottoman keskinkertainen kaikessa; hajuton ja mauton tamma könötti kesät talvet laitumella ja katseli kun omistajan toinen toistaan paremmat kisaratsut juoksivat kisoissa ja tamma toimi vain maskottina ja lastenratsuna. Hyväluontoista Rallia liisattiin ja lainailtiin vähän väliä pitkin kyliä jalostukseen, jonka takia tammalla onkin vähäisestä kisamenestyksestään huolimatta 4 varsaa, joista tuli kaikista aivan erilaisia isästä riippuen: on ravuria, lastenratsua ja estekenttien legendaa. Ralli lopetettiin 14-vuotiaana.
iiii. Pikku-Pikipoika oli keskiverto suokkiori, jota käytettiin paljon jalostukseen erikoisen värinsä vuoksi. Piki oli rauhallinen, mutta ratsastettaessa vauhdikas estekonkari. Piki lopetettiin pikkuvikaisena 15-vuotiaana.
iiie. Surumetsän Tervantekijä oli kantakirjattu siitoshevonen, joka teki nuorilla päivillään kouluratsun uraa. Neljän varsan emä oli ailahtelevainen ja herkkä, mutta oikealla kohtelulla sydämellinen ja sympaattinen, suurikokoinen leidi. Terva lopetettiin 18-vuotiaana jalkojen huonokuntoisuuden vuoksi.
iiei.
iiee.
ieii.
ieie.
ieei.
ieee.
e. Haituva oli tulinen ja voimakastahtoinen läsipää, jolla riitti luonnetta vaikka muille jakaa. Tamma porskuttaa yhä, muttei enää käy raviradoilla, kuten nuoruudessaan. Jotkut pitävät Haituvaa jopa kiukkuisena ja vaikka kuinka koittaisi tuota huhua kieltää ... sitä rautias tamma onkin. Haituva on jättänyt jälkeensä viisi varsaa, joista kaksi on ravureita, kolme muuta - Hukkareissu mukaanlukien - ovat koulukäytössä; Haituvan ravuringeenit eivät siis ole olleet erityisen vaikuttavat. Haituvalle ei koskaan ole pystytty laittamaan satulaa selkään, sillä suokki on vetänyt siitä pultit; siksi ratsastusta ei ole enempiä kokeiltu.
ei. Voitontanssi oli mitä kiltein ravuri, mutta kilpailutilanteessa orista kasvoi taistelija, joka ei periksi antanut vaikka mitä olisi tapahtunut. Voitontanssi oli rautias, mutta tummentui, kun ikää tuli lisää. Voitontanssi eli 21-vuotiaaksi, ja vietti yksityisomistuksessa viimeiset kaksi vuotta perheen tytärten ratsuna. Ori voitti melko paljonkin raviradoilla, mutta omistajien tiheä vaihtuminen muutaman vuoden aikana sai orin stressaantumaan ja hermostumaan, jonka vuoksi tuo päätettiin myydä muualle viettämään eläkepäiviä, koska vanhuksesta ei olisi saanut enää ravuria. Voitontanssi vietti mukavat eläkepäivät kuten haluttiin, ja ori nukkui lopulta pois 21-vuotiaana, jättäen jälkeensä kaksitoista varsaa jatkamaan ravuriuraa, joista kuitenkin lähes puolet harhautui muille urille.
ee. Valkojalka oli nimensä korkeista, valkeista sukista kaikissa jaloissaan. Valkojalka oli hyväluontoinen kisaratsu, joka kilpaili sekä koulu- että esteradoilla; varsinkin kouluratsastuksessa Valko pärjäsi erinomaisesti; tamma voitti kahdesti jopa VaA-luokan. Tamma oli tempperamenttinen, mutta lojaali ja kiltti tietyille ihmisille ja hevosille, ja muita tuo kohteli kuin ilmaa. Valko varsoi 20 vuoden aikana 4 varsaa, joista 2 valloittaa esteratoja, ja joista yksi pääsi raviradoille. Valkojalka lopetettiin ohutsuolen tulehduksen vuoksi lähes 24-vuotiaana.
26.12.2011 sh-o. Nimileikki
31.12.2012 sh-t. Tuulen Reissu 04.03.2013 sh-o. Hukkapätkä 04.04.2013 sh-o. Vaeltajan Laulu 20.04.2013 sh-o. P.O. Hukkajahti 24.04.2013 sh-t. Yläkokon Hukatar 27.04.2013 sh-t. K.B. Susitanssi 20.05.2013 sh-o. K.B. Samooja 16.07.2013 sh-t. K.B. Suomineito 13.09.2013 sh-t. K.B. Sinitähti (sivut kadonneet) 13.09.2013 sh-o. K.B. Murheenkryyni 15.09.2013 sh-t. K.B. Tähtisumu 03.11.2013 rist-t. Reckless Kirby 04.11.2013 sh-o. K.B. Hukan Hurma 09.11.2013 sh-t. A.I. Pikkurihma 16.11.2013 sh-t. K.B. Virhepiste 18.11.2013 sh-o. Joogin Ketjureaktio 07.12.2013 sh-t. Kelokorven Huijariprinsessa 01.02.2014 sh-o. A.I. Pikkuhuijari 01.02.2014 sh-o. K.B. Vilunkipeli ??.01.2014 sh-t. K.B. Vedenneito ??.02.2014 sh-o. K.B. Mustanaamio 01.04.2014 sh-t. K.B. Sanavalmis 04.06.2014 sh-t. Susihukka 06.09.2014 rist-r. Hugging Rewa 2014 sh-t. Hiru-Lume |
e. Pieni Kaunotar
e. Tuulen Tähti e. Hilla-Maaria e. Mäntysaaren Laulu e. Mega-Moka e. Loisto Kipinä e. Pajun Tuhkimo e. Savimaan Sara e. Valovirta e. Valovirta e. Harhareitti e. Valovirta e. Perilous Queen e. Hilla-Maaria e. Rullakartiina e. Valovirta e. Ainomieli e. Lumina e. Rullakartiina e. Rullakartiina e. Valovirta e. Valovirta e. Kirjana e. Eskoona e. Amelia Tolv e. Hiru-Peippo |
om. Seitikki / Sonja ja Anzkuli
om. Vaahterapolku / Mila om. Petäjävaara / Mila om. Wild Horse Ranch / Jazzumi om. Aateliset / Penelopeia om. Yläkokon Ratsastuskoulu / Iida om. Mila om. Ravitalli Carbonara / Mila om. Julia om. Ricky om. Mila om. Bansku om. Julia om. Kuuralehdon hevostila / Sachiyo om. Aittohaara / Inna om. Virtuaalimaatila Katve / Veera A. om. Mila om. Arwen om. Aittohaara / Inna om. Petäjävaara / Mila om. Silla P. om. Meow om. Aittohaara / Inna om. Lispe om. Vaahterapolku / Mila om. Kisatalli Tähdetön / Kuroibaka |
Päiväkirja ja valmennukset
Päiväkirjamerkinnät ovat luettavissa Hukkareissun päiväkirjasta Vaahterapolun foorumilta sekä näiltä sivuilta koottuna. Hukkareissulle pidetyt valmennukset sekä tunnit taas löytyvät täältä.
Sijoitukset
Jaosten alaiset kilpailutKRJ
26 sijoitusta 07.05.2013 - Fiktio - VaB - 2. 26.05.2013 - Salpicar - VaB - 3. 29.05.2013 - Salpicar - VaB - 4. 26.02.2014 - Aittohaara - VaB - 2. 04.03.2014 - Aittohaara - VaB - 5. 16.05.2014 - Ventos - VaB - 3. 30.05.2014 - Team Obnoxious - VaB - 1. 03.06.2014 - Team Obnoxious - VaB - 6. 10.07.2014 - Hex Sporthorses - VaB - 1. 11.07.2014 - Hex Sporthorses - VaB - 1. 13.07.2014 - Hex Sporthorses - VaB - 7. 05.08.2014 - Aittohaara - VaB - 5. 06.08.2014 - Aittohaara - VaB - 2. 17.09.2014 - Aittohaara - VaB - 4. 19.09.2014 - Aittohaara - VaB - 5. 24.09.2014 - Aittohaara - VaB - 3. 16.01.2015 - Casino Showjumpers - VaB - 3. 19.01.2015 - Ramya Ranch - VaB - 2. 20.01.2015 - Ramya Ranch - VaB - 3. 21.01.2015 - Casino Showjumpers - VaB - 3. 23.01.2015 - Aida Connemaras - VaB - 4. 23.01.2015 - Ramya Ranch - VaB - 5. 25.01.2015 - Ramya Ranch - VaB - 2. 25.01.2015 - Aida Connemaras - VaB - 4. 27.01.2015 - Aida Connemaras - VaB - 3. 29.01.2015 - Aida Connemaras - VaB - 4. ERJ
1 sijoitus 20.05.2014 - Petäjävaara - 60cm - 3. PKK 10.01.2013 - Miia - Muut hevosorit - HY 01.02.2013 - Kopoin - Hevosorit - HY 02.02.2013 - Chao - Hevosoriit - HY - Massiivinen etuosa, epäsopusuhtainen, etujalkojen asennot huonot. 21.04.2013 - Anne - Hevosoriit - HY |
Villit kilpailutVillit koulukilpailut
8 sijoitusta 06.01.2013 - Hawrich - HeA - 4. 12.01.2013 - Riihikorven Ratsutila - HeA - 4. 17.01.2013 - Metsälammen Ratsutalli - HeA - 1. (linkki kadonnut) 15.02.2013 - Vaahterapolku - HeA - 3. (tarina) 02.06.2013 - Virtuaalinen Ravikilpailukeskus - HeA - 3. (linkki kadonnut) 05.06.2013 - Virtuaalinen Ravikilpailukeskus - HeA - 4. (linkki kadonnut) 01.09.2013 - Vaahterapolku - HeA - 2. 02.09.2013 - Narvan talli - VaB - 1. Omaa tasoa alemmat villit koulukilpailut (HeC-HeB) 30.12.2012 - Hawrich - HeC - 3. 17.01.2013 - Metsälammen Ratsutalli - HeC - 1. 17.01.2013 - Metsälammen Ratsutalli - HeB - 1. 31.03.2013 - Mintun talli - HeB - 1. 31.03.2013 - Mintun talli - HeC - 1. 20.08.2013 - Vaahterapolku - HeC-B - 3. 02.09.2013 - Metsälammen ratsutalli - HeC-B- 2. Villit esteratsastuskilpailut 01.04.2013 - Vaahterapolku - 60-70cm - 1. 01.09.2013 - Kaihoranta - 60-70cm - 3. 02.09.2013 - Narvan talli - 50cm - 4. Villit kenttäratsastuskilpailut 1 sijoitus 25.01-26.01.2013 - Suokukan ratsastuskoulu - Harrasteluokka - 1. (linkki kadonnut) Villit näyttelyt 30.12.2013 - Mila - Oriit/ruunat - BIS4 - Ihana musta ori. Plussaa siitä, että oli useampiakin piirrustuksia herrasta. 13.01.2013 - Riia Niemelä - Söpöysnäyttelyt - 3. - Siinäpä komea suomenhevosori, oikea "uljas musta". 22.04.2013 - Loci - Hevoset (piirretyt) - 1. 25.07.2013 - Loci - Piirretyt - 5. |
Tarinakilpailuiden tekstit
13.01.2013 40-50cm
Miten hevosesi suhtautuu koristeisiin ja muihin härpäkkeisiin, kuten pihassa seisovaan lumiukkoon tai esteiisiin koristeeksi laitettuihin havunoksiin? Pelkääkö se, onko se utelias vai eikö se kenties kokeneena konkarina välitä niistä ollenkaan? Tarinan pituus, tyyli ja sisältö on vapaa, kunhan se sisältää kuvauksen siitä, miten sinun ratsusi koristeisiin suhtautui.
Saavuin mustan orini kanssa kisapaikalle. Hymy nousi huulilleni, kun talutin Hukkista pois trailerista, ja annoin katseeni kiertää kisapaikkaa; rata oli koristeltu havunoksin ja kauempana näkyi tönöttävän iloisesti virnuileva lumiukko. Lähin taluttamaan suurikokoista suokkiani vierelläni, ja ori oli juurikin niin kiltti kuin olla ja voi - toki vähän piti pöyhistellä tammoille ja steppailla minun roikkuessani kiinni orin mustassa päässä, mutta loppujen lopuksi olimme kisakamppeet päällä valmiina menemään verryttelemään matkasta väsyneitä raajojamme. Olin aikeissa päästää Hukkiksen kävelemään sisäuralle verkka-alueelle, rauhallisen musiikin soidessa taustalla rauhoittaen mieltäni ... Kaikki tuntui yhtäkkiä kovin helpota ja kevyeltä, sillä allani köpöttävä hevonen oli varma kuin mikä ja kaikki oli hyvin. Suljin silmäni, antaen Hukkiksen kävellä omaan tahtiinsa radan sisäosaa, mutta jossain vaiheessa aloin kuulla tirsuntaa, naurunremakkaa, ja kovaäänisistä kuului; "Kilpailija pois kentältä! Olkaa hyvät ja hoitakaa hevosenne sabotoimasta koristeitamme, tai joudutte jättäytmään pois kisasta!". Tämä sai minut avaamaan silmäni, ja tuijotin hetken Hukkiksen harjaa. Hevonen oli tunkenut päänsä pienen ristikon havuihin, maiskutellen niitä suuhunsa. Näky sai minut lamaantumaan hetkeksi, mutta seuraavaksi vedin orin pois syömästä, ja lähdin astetta nopeammalla askellajilla pois kentältä, pää punaisena häpeästä. Kisasuoritus meni ihan kiitettävän hyvin, mutta sieltä täältä kuuluvat tirskunnat hieman hävittivät onnistumisen huumaa, kun pääsin pois radalta ja ohittamaan jälleen lumiukon. Edessäni kävelleen tytön hevonen oli hypännyt varmaan useamman metrin ilmaan se nähtyään, kun taas oma vuorenvarma suokkini käveli sen ohitse - havunoksan krämmäleet yhä suussaan.
31.01.2013 HeB
Lähetät kiitosviestin valmentajallesi. Kiität valmentajaasi jostain hänen opettamasta asiastaan, mistä?
Tultii just Hukkiksen kans kisoista ~ Meni semihyvin, vähä takkus yhes kohtaa, ko toi yks toope kyttäs jonku tamman perään. Kiitti viel ku jaksoit harkata sitä ravin nostamista (: - Petra
31.01.2013 HeA
Teidän ratanne meni aivan pieleen. Lähetät itkupotkuraivariviestin. Kummalla oli huono päivä - sinulla vai hevosellasi?
Mä en oikeest jaksa! Mä lähen täält kisoista. En oikeest jaksa ko kaikki meni päi mäntyy, ko en osannu yhtäkkii mitää ja ärsytti se musaki… KUKA SEMMOST JUMPUTUST JAKSAA KUUNNELLA? -.- Petu
25.02.2013 HeA
"Kerro kisapäivästänne jonkun muun kuin itsesi näkökulmasta. Sisällytä tarinaan sanat: radio, pähkähullu, kerrosvoileipä, töpseli, käkikello sekä pölynimuri. Sanoja saa taivuttaa"
Hyi KAUHEA mikä haju, tämän päivän jälkeen kyllä koko talli pitäisi desinfioida ja … mikä se sana taas olikaan? Pölynimuroida? No, samapa se, sillä koko talli oli täyttynyt jo aamuvarhaisella vieraiden hevosten, kerrosvoileivän ja ponien hajusta, eli jotkut kehtasivat olla minun maillani! Pidin ääntä tarhassa kaikin voimin – kymmenen käkikelloa olisi kalvennut rinnallani - , mutta sain vain ärsyyntyneitä mulkoiluja muiden kaakkien omistajilta osakseni, sekä oman ihmiseni noloja kämmen-naama yhdistelmiä ja hyssyttelyjä tarhastani. Että nuo ihmiset eivät tajua, että minun talliini ei ole jalallakaan tulemista! Minä olen tallin kuningas, ja kukaan ei sitä voi kiistää, ikinä! Ihme, ettei radiossa kuuluteta, kuinka mahtava olen! Hankkisin itselleni radion karsinaani, muta kun siellä ei ole töpseliä … Kun kello alkoi lähennellä uhkaavasti päiväheinien antoa, alkoivat kovat äänet kuulua maneesista, mutta mikä pahinta, yhä useampi hevonen alkoi tulla uhkaavan lähelle minua. Olin juuri näykkäisemässä jonkun ruunan lautasia, kun ihminen kävi hakemassa minut tarhasta ja vei talliin, joka oli lähes yhtä mölyinen kuin piha. Minut sitaistiin omaan karsianani kiinni, ja kun kiusallani yritin vähän lintata ihmistäni seinään, sain normaaliakin ärsyyntyneempiä töytäisyjä osakseni. Lopputulos oli jokatapauksessa se, että minulla oli inhottava satula selässäni, jonka alla oleva kangas kiilsi mustasta karvastani kuin hälytysvalo - mikä vain peto näkisi minut nyt! Yritin näykkiä kankaista juttua selästäni, mutta sain ärsyyntyneitä kieltoja, ja suitset päähäni; nekin menivät varmasti normaalia kireämmälle, varmasti! Kun se pähkähullu yritti kiivetä selkääni, lähdinkin kiukuspäissäni ravaamaan edessäni, ihmisen roikkuessa kiinni selässäni, kunnes vedin pari pukkia, niin siitäkin päästiin. Olin juuri menossa hurmaamaan pari tammuskaista, kun minut napattiin kiinni ja vietiin nololle omistajalleni, joka hieroi takalistoaan - kasvattaisi isomman, niin ei sattuisi niin! Lopulta jouduin töihin, samoja vanhoja kuvioita kuin ennekin. Omistajani kuitenkin oli minusta ylpeä ja halasi ja kiitteli minua kovastikin. Minkäs sille voi, että on niin kaunis ja ihana, ettei pysty kuin parhaaseen?
25.02.2013 VaB
Kerro kisapäivästänne sisällyttäen tarinaasi mahdollisimman monta suomalaista biisin nimeä. Esim. Hellä Ori ratsasti kentälle ja mietin Unelmien Poikaystävää.
Vaikka olisin mielummin jäänyt Univiidakkoon, menin tallille heti kun koitti Aamu, koska tänään olisi edessä koulukisat. Tunteeni olivat kuin Vuoristorata, mutta kun menin Hukkiksen luo, mikään ei ollut Ei hassumpaa. Kävin hakemassa Hukkareissun, ennen kuin Aurinko nousi. Viedessäni Hukkiksen vähitellen täyttyvään talliin, kuulin hiljaisen äänen, joskin se oli kuin joku olisi puhunut Hiljaa niin kuin kuolleet. "Puhu äänellä jonka kuulen, Kulta pieni" sanoin takanani seisovalle pikkutytölle, jonka vierellä oli poni, josta tytöllä oli vain Pieni ja hento ote. Tyttö kysyi, minne hän veisi poninsa, ja opastinkin Pienen hetken jälkeen tytön oikeaan paikkaan. Palasin Hukkiksen luo, joka oli karsinassaan kuin Perhonen; niin Erittäin hyvä ellei täydellinen, lähes Kauneinta jota olin nähnyt. Nousin ulkona orin selkään ja aloin verkata oria tottuneesti, kuin olisi ollut sen selässä Joka päivä ja joka ikinen yö. Pimeä onni kuitenkin loppui, kun pääsin radalle, jolloin aloittaa suorittaa rataa, vaikka Sydän lyö järjettömän lujaa, mutta sekin oli vain Ohikiitävää, kun tulin jo pöllähtäneenä radalta; kaikki oli mennyt paremmin kuin odotin. Olin ostanut Hukkiksen nuorena ja osaamattomana luuserina, mutta nyt oli Rakastunut luuseriin, joka oli kehittynyt hullun lailla minulla ollessaan. Kun Aurinko Laski, juttelin mustan orini kanssa, kehuen kuinka Nuori ja kaunis hevoseni oli.
Miten hevosesi suhtautuu koristeisiin ja muihin härpäkkeisiin, kuten pihassa seisovaan lumiukkoon tai esteiisiin koristeeksi laitettuihin havunoksiin? Pelkääkö se, onko se utelias vai eikö se kenties kokeneena konkarina välitä niistä ollenkaan? Tarinan pituus, tyyli ja sisältö on vapaa, kunhan se sisältää kuvauksen siitä, miten sinun ratsusi koristeisiin suhtautui.
Saavuin mustan orini kanssa kisapaikalle. Hymy nousi huulilleni, kun talutin Hukkista pois trailerista, ja annoin katseeni kiertää kisapaikkaa; rata oli koristeltu havunoksin ja kauempana näkyi tönöttävän iloisesti virnuileva lumiukko. Lähin taluttamaan suurikokoista suokkiani vierelläni, ja ori oli juurikin niin kiltti kuin olla ja voi - toki vähän piti pöyhistellä tammoille ja steppailla minun roikkuessani kiinni orin mustassa päässä, mutta loppujen lopuksi olimme kisakamppeet päällä valmiina menemään verryttelemään matkasta väsyneitä raajojamme. Olin aikeissa päästää Hukkiksen kävelemään sisäuralle verkka-alueelle, rauhallisen musiikin soidessa taustalla rauhoittaen mieltäni ... Kaikki tuntui yhtäkkiä kovin helpota ja kevyeltä, sillä allani köpöttävä hevonen oli varma kuin mikä ja kaikki oli hyvin. Suljin silmäni, antaen Hukkiksen kävellä omaan tahtiinsa radan sisäosaa, mutta jossain vaiheessa aloin kuulla tirsuntaa, naurunremakkaa, ja kovaäänisistä kuului; "Kilpailija pois kentältä! Olkaa hyvät ja hoitakaa hevosenne sabotoimasta koristeitamme, tai joudutte jättäytmään pois kisasta!". Tämä sai minut avaamaan silmäni, ja tuijotin hetken Hukkiksen harjaa. Hevonen oli tunkenut päänsä pienen ristikon havuihin, maiskutellen niitä suuhunsa. Näky sai minut lamaantumaan hetkeksi, mutta seuraavaksi vedin orin pois syömästä, ja lähdin astetta nopeammalla askellajilla pois kentältä, pää punaisena häpeästä. Kisasuoritus meni ihan kiitettävän hyvin, mutta sieltä täältä kuuluvat tirskunnat hieman hävittivät onnistumisen huumaa, kun pääsin pois radalta ja ohittamaan jälleen lumiukon. Edessäni kävelleen tytön hevonen oli hypännyt varmaan useamman metrin ilmaan se nähtyään, kun taas oma vuorenvarma suokkini käveli sen ohitse - havunoksan krämmäleet yhä suussaan.
31.01.2013 HeB
Lähetät kiitosviestin valmentajallesi. Kiität valmentajaasi jostain hänen opettamasta asiastaan, mistä?
Tultii just Hukkiksen kans kisoista ~ Meni semihyvin, vähä takkus yhes kohtaa, ko toi yks toope kyttäs jonku tamman perään. Kiitti viel ku jaksoit harkata sitä ravin nostamista (: - Petra
31.01.2013 HeA
Teidän ratanne meni aivan pieleen. Lähetät itkupotkuraivariviestin. Kummalla oli huono päivä - sinulla vai hevosellasi?
Mä en oikeest jaksa! Mä lähen täält kisoista. En oikeest jaksa ko kaikki meni päi mäntyy, ko en osannu yhtäkkii mitää ja ärsytti se musaki… KUKA SEMMOST JUMPUTUST JAKSAA KUUNNELLA? -.- Petu
25.02.2013 HeA
"Kerro kisapäivästänne jonkun muun kuin itsesi näkökulmasta. Sisällytä tarinaan sanat: radio, pähkähullu, kerrosvoileipä, töpseli, käkikello sekä pölynimuri. Sanoja saa taivuttaa"
Hyi KAUHEA mikä haju, tämän päivän jälkeen kyllä koko talli pitäisi desinfioida ja … mikä se sana taas olikaan? Pölynimuroida? No, samapa se, sillä koko talli oli täyttynyt jo aamuvarhaisella vieraiden hevosten, kerrosvoileivän ja ponien hajusta, eli jotkut kehtasivat olla minun maillani! Pidin ääntä tarhassa kaikin voimin – kymmenen käkikelloa olisi kalvennut rinnallani - , mutta sain vain ärsyyntyneitä mulkoiluja muiden kaakkien omistajilta osakseni, sekä oman ihmiseni noloja kämmen-naama yhdistelmiä ja hyssyttelyjä tarhastani. Että nuo ihmiset eivät tajua, että minun talliini ei ole jalallakaan tulemista! Minä olen tallin kuningas, ja kukaan ei sitä voi kiistää, ikinä! Ihme, ettei radiossa kuuluteta, kuinka mahtava olen! Hankkisin itselleni radion karsinaani, muta kun siellä ei ole töpseliä … Kun kello alkoi lähennellä uhkaavasti päiväheinien antoa, alkoivat kovat äänet kuulua maneesista, mutta mikä pahinta, yhä useampi hevonen alkoi tulla uhkaavan lähelle minua. Olin juuri näykkäisemässä jonkun ruunan lautasia, kun ihminen kävi hakemassa minut tarhasta ja vei talliin, joka oli lähes yhtä mölyinen kuin piha. Minut sitaistiin omaan karsianani kiinni, ja kun kiusallani yritin vähän lintata ihmistäni seinään, sain normaaliakin ärsyyntyneempiä töytäisyjä osakseni. Lopputulos oli jokatapauksessa se, että minulla oli inhottava satula selässäni, jonka alla oleva kangas kiilsi mustasta karvastani kuin hälytysvalo - mikä vain peto näkisi minut nyt! Yritin näykkiä kankaista juttua selästäni, mutta sain ärsyyntyneitä kieltoja, ja suitset päähäni; nekin menivät varmasti normaalia kireämmälle, varmasti! Kun se pähkähullu yritti kiivetä selkääni, lähdinkin kiukuspäissäni ravaamaan edessäni, ihmisen roikkuessa kiinni selässäni, kunnes vedin pari pukkia, niin siitäkin päästiin. Olin juuri menossa hurmaamaan pari tammuskaista, kun minut napattiin kiinni ja vietiin nololle omistajalleni, joka hieroi takalistoaan - kasvattaisi isomman, niin ei sattuisi niin! Lopulta jouduin töihin, samoja vanhoja kuvioita kuin ennekin. Omistajani kuitenkin oli minusta ylpeä ja halasi ja kiitteli minua kovastikin. Minkäs sille voi, että on niin kaunis ja ihana, ettei pysty kuin parhaaseen?
25.02.2013 VaB
Kerro kisapäivästänne sisällyttäen tarinaasi mahdollisimman monta suomalaista biisin nimeä. Esim. Hellä Ori ratsasti kentälle ja mietin Unelmien Poikaystävää.
Vaikka olisin mielummin jäänyt Univiidakkoon, menin tallille heti kun koitti Aamu, koska tänään olisi edessä koulukisat. Tunteeni olivat kuin Vuoristorata, mutta kun menin Hukkiksen luo, mikään ei ollut Ei hassumpaa. Kävin hakemassa Hukkareissun, ennen kuin Aurinko nousi. Viedessäni Hukkiksen vähitellen täyttyvään talliin, kuulin hiljaisen äänen, joskin se oli kuin joku olisi puhunut Hiljaa niin kuin kuolleet. "Puhu äänellä jonka kuulen, Kulta pieni" sanoin takanani seisovalle pikkutytölle, jonka vierellä oli poni, josta tytöllä oli vain Pieni ja hento ote. Tyttö kysyi, minne hän veisi poninsa, ja opastinkin Pienen hetken jälkeen tytön oikeaan paikkaan. Palasin Hukkiksen luo, joka oli karsinassaan kuin Perhonen; niin Erittäin hyvä ellei täydellinen, lähes Kauneinta jota olin nähnyt. Nousin ulkona orin selkään ja aloin verkata oria tottuneesti, kuin olisi ollut sen selässä Joka päivä ja joka ikinen yö. Pimeä onni kuitenkin loppui, kun pääsin radalle, jolloin aloittaa suorittaa rataa, vaikka Sydän lyö järjettömän lujaa, mutta sekin oli vain Ohikiitävää, kun tulin jo pöllähtäneenä radalta; kaikki oli mennyt paremmin kuin odotin. Olin ostanut Hukkiksen nuorena ja osaamattomana luuserina, mutta nyt oli Rakastunut luuseriin, joka oli kehittynyt hullun lailla minulla ollessaan. Kun Aurinko Laski, juttelin mustan orini kanssa, kehuen kuinka Nuori ja kaunis hevoseni oli.