Valmennukset
27.09.2014 - Kirjoittanut Mila (Valmentaja Helena Haapaniemi)
Petra & Hukkis
Petra ratsasti mustaa oriaan päättäväisesti eteenpäin orin hieman testaillessa ratsastajaansa alkuverryttelyjen aikana.
Käskin tehdä voltteja, kiemurauraa sekä avotaivutuksia näin alkuun itsenäisesti, kun itse pystytin parit matalat okserit maneesiin. Petra oli pyytänyt koulukiemuroita sekä hieman esteiden hyppäämistä tältä valmennukselta, joten ei muuta kuin hommiin.
Ensin treenasimme koottuja askellajeja eikä orilla näyttänyt olevan niiden kanssa mitään vaikeuksia. Jatkoimme laukkatyöskentelyllä sekä vaihdoilla. Ori laukkasi reippaasti eteenpäin. Käskin pysähtyä sekä peruuttaa, jonka jälkeen nostaa suoraan laukkaan. Ori lähti laukkaan mukisematta ja taisipa hieman innostuksesta persustaan heittää ilmaan.
Kun koulukiemuroita olimme hioneet tarpeeksi, käskin jatkaa hetken ravissa kaviouraa pitkin, ennen kuin oven puoleisesta päädystä suunnattiin kohti esteitä. Ensin luulin, että Hukkis kieltäytyisi hyppäämästä mutta pienestä epäröinnistä huolimatta ori hyppäsi esteen yli - joskin tyyli oli hieman... omalaatuinen. Ratsukko jatkoi hyppäämistä niin ravissa kuin laukassakin.
Käskin ottaa loppuverkat itsenäisesti ja lähdin itse valmistautumaan seuraavaa tuntia varten.
23.1.2015 - Kirjoittanut Mila (Valmentaja Helena Haapaniemi)
Petra & Hukkis
Petran pyynnöstä tänään hyppyytettäisiin mustaa suomenhevosoria eriskummallisten esteiden parissa. Alkuun kuitenkin käskin tehdä peruskoulujuttuja Hukkiksen kanssa, jotta se vertyisi eikä olisi mikään tönkkömakkara esteitä hyppiessä.
Hukkis kulki hienosti muodossa heti alusta asti ja teki sen mitä Petra siltä pyysi.
Kun alkuverryttelyt oli suoritettu, käskin hypätä parit jumppasarjat ennen "oikeaa" työskentelyä. Hukkis hyppäsi hieman epäröiden ja kieltäytyikin yhdellä esteellä, mutta kun Petra ajoi sitä eteenpäin päättäväisesti rohkaisten, ori hyppäsi uusintakierroksella esteet oikein hienosti.
Olin raahannut maneesiin Jonnan maalaamat pinkit sydänesteet, koristellut esteitä ties millä kattiloilla sekä ilmapalloilla ja erään esteen taakse olin viritellyt muovimaton "vedeksi".
Hukkis kulki jännittyneenä esteeltä toiselle kun käskin Petran ratsastaa esteiden ohitse ja antaa orin tutustua kummallisiin hökötyksiin. Kun Hukkis oli tullut siihen tulokseen, ettei esteet sitä syö, aloitimme niiden hyppäämisen.
Hienosti ori niiden yli hyppäsi, vaikkakin lähestymisissä oli havaittavissa pientä epäröintiä. "Vesiesteen" jälkeen ori säikähti kahinaa, joka pressusta lähti, jonka vuoksi Hukkis otti ja lähti kiitämään pitkin maneesia pelästyneenä.
Petra sai höseltävän ratsunsa nopeasti rauhoittumaan ja käskin rauhoitella hevosta hetken. Kun Hukkis oli rauhoittunut, käskin Petran tulla pois selästä ja harjoittelimme pressun yli kävelemistä, jotta ori tottuisi siihen ääneen. Alkuun siitä ei meinannut tulla yhtikäs mitään mutta lopulta musta ori ymmärsi, ettei kahisevassa muovirepaleessa ollut mitään kamalaa.
"Jatketaan ensi kerralla harjoituksia!" totesin ja jätin Petran touhuamaan Hukkiksen kanssa maneesiin keskenään.
10.04.2015 - Kirjoittanut Mila (Valmentaja Helena Haapaniemi)
Petra & Hukkis
Petra kiikkui mustan orinsa selkään ketterästi ja lähti sitten minun valvovan silmän alla etenemään kaviouraa pitkin rauhallisessa käynnissä. Nainen oli ollut ratsastuskiellossa jonkin aikaa, kun oli mennyt kätensä loukkaamaan mutta nyt oli jälleen aika ruveta treenaamaan.
Ihan perusjuttuja olisi tänään tiedossa. Alkukäynneissä hieman muistutin naista oikeanlaisesta istunnasta ja tasaisesta ohjasotteersta. Hukkis kulki kyllä ihan näppärän näköisesti eteenpäin, jokseenkin hieman oli pään nykimistä havaittavissa.
Alkuverryttelyjen jälkeen käskin nostamaan kevyen ravin ja tehdä voltteja, ympyröitä sekä kiemurauraa. Kun ratsukko oli pari kierrosta ravannut, käskin ottaa siirtymisiä ravista käyntiin ja käynnistä raviin. Hienosti parivaljakko näistä suoriutui, joten oli aika laukkaharjoittelun.
Laukka nousi hienosti ja Hukkis eteni maltillisesti eteenpäin. Annoin ratsukon laukata muutaman kierroksen ennen kuin käskin ottamaan kiemurauraa laukanvaihdosten kera. Vaihdot sujuivat alkuun hieman takellellen, mutta lopulta meno rupesi näyttämään siltä miltä pitikin.
Loppuun otimme vielä siirtymisharjoitteluja käynnistä suoraan laukkaan. Parilla ensimmäisellä kerralla tuli pari raviaskelta väliin, mutta kuten aina, lopulta laukka nousi heti ilman minkäänlaisia epäröintejä.
Hienosti meni tämä valmennustuokio eikä käsivammasta hirveästi ollut enää jälkeäkään...
Petra & Hukkis
Petra ratsasti mustaa oriaan päättäväisesti eteenpäin orin hieman testaillessa ratsastajaansa alkuverryttelyjen aikana.
Käskin tehdä voltteja, kiemurauraa sekä avotaivutuksia näin alkuun itsenäisesti, kun itse pystytin parit matalat okserit maneesiin. Petra oli pyytänyt koulukiemuroita sekä hieman esteiden hyppäämistä tältä valmennukselta, joten ei muuta kuin hommiin.
Ensin treenasimme koottuja askellajeja eikä orilla näyttänyt olevan niiden kanssa mitään vaikeuksia. Jatkoimme laukkatyöskentelyllä sekä vaihdoilla. Ori laukkasi reippaasti eteenpäin. Käskin pysähtyä sekä peruuttaa, jonka jälkeen nostaa suoraan laukkaan. Ori lähti laukkaan mukisematta ja taisipa hieman innostuksesta persustaan heittää ilmaan.
Kun koulukiemuroita olimme hioneet tarpeeksi, käskin jatkaa hetken ravissa kaviouraa pitkin, ennen kuin oven puoleisesta päädystä suunnattiin kohti esteitä. Ensin luulin, että Hukkis kieltäytyisi hyppäämästä mutta pienestä epäröinnistä huolimatta ori hyppäsi esteen yli - joskin tyyli oli hieman... omalaatuinen. Ratsukko jatkoi hyppäämistä niin ravissa kuin laukassakin.
Käskin ottaa loppuverkat itsenäisesti ja lähdin itse valmistautumaan seuraavaa tuntia varten.
23.1.2015 - Kirjoittanut Mila (Valmentaja Helena Haapaniemi)
Petra & Hukkis
Petran pyynnöstä tänään hyppyytettäisiin mustaa suomenhevosoria eriskummallisten esteiden parissa. Alkuun kuitenkin käskin tehdä peruskoulujuttuja Hukkiksen kanssa, jotta se vertyisi eikä olisi mikään tönkkömakkara esteitä hyppiessä.
Hukkis kulki hienosti muodossa heti alusta asti ja teki sen mitä Petra siltä pyysi.
Kun alkuverryttelyt oli suoritettu, käskin hypätä parit jumppasarjat ennen "oikeaa" työskentelyä. Hukkis hyppäsi hieman epäröiden ja kieltäytyikin yhdellä esteellä, mutta kun Petra ajoi sitä eteenpäin päättäväisesti rohkaisten, ori hyppäsi uusintakierroksella esteet oikein hienosti.
Olin raahannut maneesiin Jonnan maalaamat pinkit sydänesteet, koristellut esteitä ties millä kattiloilla sekä ilmapalloilla ja erään esteen taakse olin viritellyt muovimaton "vedeksi".
Hukkis kulki jännittyneenä esteeltä toiselle kun käskin Petran ratsastaa esteiden ohitse ja antaa orin tutustua kummallisiin hökötyksiin. Kun Hukkis oli tullut siihen tulokseen, ettei esteet sitä syö, aloitimme niiden hyppäämisen.
Hienosti ori niiden yli hyppäsi, vaikkakin lähestymisissä oli havaittavissa pientä epäröintiä. "Vesiesteen" jälkeen ori säikähti kahinaa, joka pressusta lähti, jonka vuoksi Hukkis otti ja lähti kiitämään pitkin maneesia pelästyneenä.
Petra sai höseltävän ratsunsa nopeasti rauhoittumaan ja käskin rauhoitella hevosta hetken. Kun Hukkis oli rauhoittunut, käskin Petran tulla pois selästä ja harjoittelimme pressun yli kävelemistä, jotta ori tottuisi siihen ääneen. Alkuun siitä ei meinannut tulla yhtikäs mitään mutta lopulta musta ori ymmärsi, ettei kahisevassa muovirepaleessa ollut mitään kamalaa.
"Jatketaan ensi kerralla harjoituksia!" totesin ja jätin Petran touhuamaan Hukkiksen kanssa maneesiin keskenään.
10.04.2015 - Kirjoittanut Mila (Valmentaja Helena Haapaniemi)
Petra & Hukkis
Petra kiikkui mustan orinsa selkään ketterästi ja lähti sitten minun valvovan silmän alla etenemään kaviouraa pitkin rauhallisessa käynnissä. Nainen oli ollut ratsastuskiellossa jonkin aikaa, kun oli mennyt kätensä loukkaamaan mutta nyt oli jälleen aika ruveta treenaamaan.
Ihan perusjuttuja olisi tänään tiedossa. Alkukäynneissä hieman muistutin naista oikeanlaisesta istunnasta ja tasaisesta ohjasotteersta. Hukkis kulki kyllä ihan näppärän näköisesti eteenpäin, jokseenkin hieman oli pään nykimistä havaittavissa.
Alkuverryttelyjen jälkeen käskin nostamaan kevyen ravin ja tehdä voltteja, ympyröitä sekä kiemurauraa. Kun ratsukko oli pari kierrosta ravannut, käskin ottaa siirtymisiä ravista käyntiin ja käynnistä raviin. Hienosti parivaljakko näistä suoriutui, joten oli aika laukkaharjoittelun.
Laukka nousi hienosti ja Hukkis eteni maltillisesti eteenpäin. Annoin ratsukon laukata muutaman kierroksen ennen kuin käskin ottamaan kiemurauraa laukanvaihdosten kera. Vaihdot sujuivat alkuun hieman takellellen, mutta lopulta meno rupesi näyttämään siltä miltä pitikin.
Loppuun otimme vielä siirtymisharjoitteluja käynnistä suoraan laukkaan. Parilla ensimmäisellä kerralla tuli pari raviaskelta väliin, mutta kuten aina, lopulta laukka nousi heti ilman minkäänlaisia epäröintejä.
Hienosti meni tämä valmennustuokio eikä käsivammasta hirveästi ollut enää jälkeäkään...
Tunnit
14.10.2013 - Kirjoittanut Elisabeth
Hukkis ei alkutunnista jaksannut keskittyä ja saitkin ihan kunnolla ratsastaa sitä avuillesi. Tehtävät meni kuitenkin hyvin, vaikka energiaa ei puuttunut tippaakaan. Kieltäytymisiä ei tullut yhtään, hyvä! Esteistuntasi oli hyvä, mutta innareita voisitte treenailla hieman useamminkin.
29.11.2013 - Kirjoittanut Kics
Tuntipohja
Aurinko paistaa ja sää on mitä hienoin, tällä kertaa suuntaamme kumminkin maneesiin että jokainen ratsukko saisi varmasti keskittyä, eikä ulkona pienesti käyvä tuuli tai muut ympäristötekijät häiritsisi. 5 innosta pärskivää hevosta suuntaavat keskelle kaartoon ja ratsastajat nousevat selkään. "Tervetuloa ensimmäiselle tunnille, laittakaa kouluratsastusjalustimet." - huudahdan hymyillen.
Aluksi jokainen saa kävellä hevosellaan pitkin ohjin ja hetken kuluttua koota pikkuhiljaa ohjat tuntumalle. Lämmittely alkaa niin että molempiin päätyihin sekä pitkien sivujen keskelle tehdään suuret pyöreät ympyrät. Tämä vaatii ratsastajilta myöskin tarkkuutta, ettei kukaan ratsasta toisiaan päin. Seuraavaksi ratsukot saavat siirtyä raviin ja pitkänsivun ympyrät vaihtuvat käynnissä ratsastettaviin voltteihin niin että jokaisen on helpompi keskittyä omaan ratsastukseensa ja välttää yhteentörmäyksiä.
Jokaisen ratsukon pitää keskittyä etenkin siirtymisiin. Hetikun hevonen siirtyy käyntiin pitä päästää paine pois ohjista, mieluummin pienesti jopa myödätäkin, ja raviin siirtyminen tehdään pienellä puristuksella ja ohjat löysällä. Heti kun hevonen siirtyy raviin pitää hellittää pohje ja palkita hevonen antamalla ohjilla löysää (kuitenkin sillä tavalla että hienoinen tuntuma säilyy) niin että se tietää tekevänsä oikein kun paine katoaa kyljistä sekä suusta. Kaikista tärkeintä on että hevosen kanssa ei käytä kaasua ja jarrua samaan aikaan. Hevonen pitää ratsastaa herkäksi kyljistä sekä suusta, ja kun hevosta pyydetään raviin, samaan aikaan ei voi pitää vahvaa tuntumaa suuhun. Käyntiin siirtymisissä periaate on sama, Istunnalla hidastetaan hevosta, yritetään istua syvälle satulaan ja jännittää omia vatsalihaksia hevosen hidastamiseksi, samalla otetaan tuntumaa suuhun, mutta jalat pysyvät rentoina eivätkä saa koskettaa hevosen kylkeä.
Ympyrällä ja voltilla pitää erityisesti keskittyä siihen linjaan missä ratsukko sen menee. Nämä ovat pyöreitä ratsastusteitä joten hevonen pitää saada kulkemaan suorana mutta samalla liikkua kaarevasti. Osaa ratsukkoa pyysin ratsastamaan aluksi selkeästi joko etu tai takaosa lähempänä ympyrän keskikohtaa, hevonen joutuu taivuttamaan itseään mutta samalla sen pitää pystyä keskittymään oikealle reitillä kulkemiseen.
Tämän harjoituksen jälkeen siirryttiin uralle ja otettiin yhdessä siirtymisiä. Pysähdys tapahtui aina keskellä päätyä ja keskellä pitkiä uria. Hevosen piti reagoida pysäyttäviin apuihin heti, pysähtyä, ja sen jälkeen siirtyä heti takaisin raviin. Ennen pysähdystä jokaisen ratsastajan piti istua alas satulaan, valmistella pienillä pidätyksillä niin että hevonen on varmasti hereillä ja sitten pysäyttää hevonen. Muutamilla oli pieniä ongelmia kun hevonen yritti vain nostaa päätään hidastamisen sijaan, jolloin piti käyttää apuja vähän ronskimmin. Hetikun hevonen pysähtyy piti ohjista hellittää, kiittää hevosta ja antaa ravi avut selkeästi ja napakasti. SIlä tavalla että hevonen reagoi heti liikkeelle lähtöön, montaa kertaa huomauttamatta. Osa hevosista oli luonnostana herkkiä ja tehtävä onnistui erittäin sujuvasti. Sittenkun kaikilla onnistui tehtävä hyvin annettiin ratsujen kävellä hetki. Kohta otettaisiin laukkaakin.
Hetken kävelyn jälkeen otettiin taas ohjat kunnolla tuntumalle ja siirryttiin kahdelle päätyympyrälle hieman ratsukoiden nopeuden mukaan. Ensimmäiseksi otettiin ravia ja soviteltiin jokaiselle sopiva turvaväli niin että laukkaaminenkin olisi mahdollista. Laukannostossa on tärkeää saada hevonen heti valppaaksi ja mieluummin vähän innostuneeksikin. Nostaessa laukkaa annetaan laukka-avut ja samalla myödätään pienesti ohjista niin että annetaan hevoselle selkeästi lupa lähteä laukkaamaan. Samalla ympyrällä olevat nostavat kaikki laukan vähän eriaikaan, ettei hevonen vain lähde juoksemaan toisen perään.
Kun kaikki ratsukot saivat laukan pyörimään piti vielä saada sopiva tempo. Osa joutui hieman hillitsemään kun taas muutamat joutuivat antamaan enemmän ohjaa ratsulleen. Seuraava tehtävä suoritettiin ravissa niin että jokainen sai tulla yksitellen ympyrälle nostamaan laukkaa jotta jokaista olisi mahdollisimman helppo neuvoa.
Sittenkun jokainen oli suorittanut tämän muutamaan kertaan ruvettiin ottamaan loppuverryttelyä tekemällä kaarevampia uria ja paljon käynti-ravi-pysähdys siirtymisiä. Laukkaamisen jälkeen hevoset olivat vähän enemmän innostuneita joten liikkeelle lähdöt olivat sujuvia ja ratsukot näyttivät tekevät kaiken oikein vaivattomasti.
"Tärkeää on muistaa aina tehdä selkeät pyynnöt, oli se sitten hiljentämistä tai halutaan enemmän vauhtia, hevosen kanssa on erittäin tärkeää muistaa että se ei kykene tottelemaan samaan aikaan pidättäviä ja eteenpäin pyytäviä apuja, samalla tavalla kuin ei autollakaan voi ajaa painaen samaan aikaan jarrua ja kaasua" - sanon vielä lopuksi.
Loppukäyntien aikana kävelin jokaisen ratsukon vierellä hetken antamassa pientä rakentavaa palautetta seuraavia harjoituksia ajatellen. Tämä oli tälläinen "tutustumistunti" niin ratsukoille kuin tunninpitäjällekin, ensimmäisellä kerralla on aina hieman vaikeaa saada mitään irti kun ei tiedä ratsukoiden tasoa tai tottumuksia.
Kommentit
Petra & Hukkareissu
Hukkareissu liikkui rennosti ja kaikki perusasiat teillä näyttikin olevan jo kunnossa. Petra voisi harjoitella hieman omaa istuntaa ja istunnalla ratsastamista, niin ettei oma kehon liike ole hevosen liikettä vastaan. Välillä hevonen olisi saanut olla maltillisempi siirtymisissä.
02.12.2013 - Kirjoittanut Mila (Ratsastuksenopettaja Helena Haapaniemi)
Pohjatarina
Tänään siis on luvassa koulukiemuroita sekä esteitä. Nyt kun alkuverryttelyt on vedetty, kootaan ohjat!
Iiris, pyydä Riimiltä vähän reippaampaa käyntiä, pohkeita ja parempi ohjastuntuma.
Jonna, rentoudu. Raipe huomaa että oot kireä kuin viulunkieli siellä ja alottaa kohta temppuilun. Älä kuitenkaan lösähdä sinne selkään, pidä istunta napakkana!
Inna, nosta nyrkit ja näpäytä sitä Hukkista vähän raipalla jos näyttää ettei se rupea kuunteleen... Se kuitenkin kunnioittaa sitä raippaa sen verran ettei tarvi kuin hieman koskea sillä...
Luna, nyrkit pystyyn! Hahah, hassua katsoa sinua Daksun selässä kun tavallisesti sen Tohvelin kanssa toilailet. Pieni kokoero, eikö? Onneksi Daksu on tommonen rauhallinen jätti.
Noniin, voitte nostaa kevyen ravin. Ja päätyihin aina ne minun hehkuttamat pääty-ympyrät! Tässä keskellä kenttää on tämä pieni ristieste. Tulette vuoronperään esteelle!
Luna, rauhoita kevennys! Hyyyvä.
Innalla kantapäät alemmas. Nyt näyttää paremmalta. Hukkiksenkin kanssa kannattaa pitää se ohjastuntuma tiukkana, muuten lähtee vetämään ratsastajaa minne sattuu.
Iiris, voit tulla esteelle ensimmäisenä. Hyvä hyppy! Riimi kyllä osaa hypätä vaikka enemmän näitä koulumopoja onkin.
Jonna seuraavaksi! Hienoa. Pidättele kuitenkin Raipea hieman ettei rynni esteelle! Ja pääty-ympyröillä sisäpohje vahvana.
Nyt kun kaikki ovat hypänneet pari kertaa, otetaan laukannostot pitkien sivujen alkuun! Laukkaatte sivun ja lyhyet sivut ravissa. Tällä kertaa ei oteta pääty-ympyröitä!
Inna, ne kantapäät on taas ylhäällä! Alas! Ja nyt laukkapohjetta. Kuten huomaat Hukkiksella on todella kiva se laukka!
Hyvä laukannosto Lunalla. Yritä mukautua siihen laukkaan. Ja sitten raviin!
Jonna, pidätä Raipea kunnolla. Muuten se ei hidasta raviin. Jaahas, ja nyt mennään pukkilaukkaa... Rauuuhoitu satulassa, pidäte, pidäte, nosta sen pää alas... Tarkoitin että Raipen pää alas, ei sinun tarvinnut sieltä alas tulla!
Rauhoittakaa hevoset käyntiin ja SEIS.
Raipe jatkaa pukitteluaan pitkin maneesia ja kestää hetki ennen kuin Helena saa sen kiinni.
Ja takaisin vain selkään. Rauhoitellaan hevosia hetki käynnissä...
Teen sillä välin teille pienen esteradan tänne.
Tämä rata koostuu yhdestä pystyesteestä, okserista sekä sarjaesteistä. Kuten huomaatte, okserilta sarjalle tultaessa on tiukka käännös. Katsotaan miten Daksun jätti siitä selviytyy!
Riimi voi tulla ensimmäiseksi. Muista valmistaa hevonen hyppyyn... Ja itsesi kans. Hienosti meni.
Hukkiksella seuraavaksi. Vähän tahmean näköistä mut yli mentiin! Käännös vähän tuotti vaikeuksia.
Raipe hyppäsi tosi nätisti.
Daksulla hieman käännös tosiaan tuotti vaikeutta, mutta esteelle tultiin maltillisesti eikä pudotuksia tullut.
Hypätään vielä pariin otteeseen esteet...
Nyt seuraavaksi sitten laukanvaihtoja... Jos et uskalla Raipella laukata, niin ota tässä sisemmällä ravista käyntiin ja käynnistä raviin siirtymisiä...
Kiitos tunnista! Jäähdytelkää hevoset...
12.12.2013 - Kirjoittanut Inna
Tuntipohja
Tarkistin, että kaikki oli paikalla. Ainakin siltä näyttäisi. Olimme lähdössä maastoon minun johdollani ja vetohevosena sai olla Seppo. Seppo hieman tepasteli hermostuneena. Olimme yhteistuumin päättäneet ratsastusjärjestyksen. Kics ratsasti Killen kanssa perässäni, sitten oli Rosanna ja Hurri, Petra oli Jimmyn kanssa siinä välissä, Jimmyn jälkeen oli Larissa ja Kunkku, Mila veti sitten perää Hukkiksen kanssa. Lähdin sitten liikkeelle käynnissä.
Olimme matkalla pellolle hieman revittelemään, mutta sitä ennen ottaisimme hieman alkuverryttelyä. Kävelimme aluksi pakkassäässä kilometrin verran ennen kuin nostimme ravin. Ravasimme pienen pätkän ja sain itse oripoikani vain vaivoin siirrettyä takaisin käyntiin. Taputin Seppoa kaulalle. Jatkoimme matkaa pellolle asti kävellen – tosin Kunkku hieman Larissan kanssa yritti ottaa jo etumatkaa.
Pellon laidalla seisahduimme riviin ja sanoin ääneen än-yh-teen.. Petra otti varaslähdön Jimmyn kanssa ja kaikki lähtivät tämän perään. Petran epäonneksi Jimmy säikähti taivaalla lentävää lintua ja päätti nousta takajaloilleen. Petra mätkähti maahan ja Jimmy oli hieman hysteerinen. Muutkin hevoset alkoivat temppuilla kaikki. Kaikki muut tosin pysyivät selässä.
Petra nappasi hevosensa ja nousi takaisin selkään. Ehdotin jo, että tulevia tilanteita varten voisimme köyttää Jimmyn vaikka Seppoon kiinni, ettei se karkaa.
Otimme lähtölaskennan uudestaan ja tällä kertaa kukaan ei huijannut. Aluksi Hurri oli johdossa, sitten Hukkis kiihdytti. Seppo laukkasi vauhdissa mukana kolmantena. Jimmy taisi tiputtaa Petran jälleen, emme vain huomanneet sitä kisamme lomasta. Vain pienen matkan päässä annoin kunnon pohkeen Sepolle ja ori kiihdytti voittoon! Vauhtia tosin oli niin paljon, että pysäyttäminen oli jo vaikeaa. Lopputuloksena olin lumikasassa ja puun lumet tipahtivat niskaani.
Muut nauroivat, mutta uhkailin heitä jollain tavalla.
Kisasimme vielä pari kertaa ja sitten oli armottoman lumisodan aika. Loppujen lopuksi olimme kaikki aivan märkiä – erityisesti Milan sukat – ja jokainen oli tippunut useaan otteeseen. Minun saldoni taisi olla neljä kertaa, Kicsin jopa seitsemän, Rosanna pysyi parhaiten selässä, koska tippui vain kaksi kertaa, Larissa tippui suurin piirtein kolme kertaa, Mila kuusi ja Petra… no, siihen eivät edes sormet tai varpaat riitä.
11.08.2014 - Kirjoittanut Mila (Ratsastuksenopettaja Helena Haapaniemi) sekä Lispe
Tuntipohja
- Nonniiin! Lähtekäähän Harri etunenässä uralle pitkin ohjin! Muistakaa ne turvavälit… Lispe voi kyllä pitää ohjia hieman kireämällä, koska näitä tammojakin on mukana. Muidenkin pitää olla tarkkaavaisina niiden ratsujenne kanssa…
Kun pieni “possujuna” oli lähtenyt kiertämään kaviouraa, komensin nostamaan jalustimet kaulalle.
- Tehkää voltteja! Ei, ette kiristä ohjia vaan yritätte saada ne hevoset voltille löysin ohjin! Kattokaa miten Minka menee Villalla, loistavaa työtä!
- Okei, voitte ottaa lyhyet ohjat. Nostakaa kevyt ravi! Ja muistakaa ne turvavälit! Tää on sen verran iso kenttä, että varmasti kaikki mahtuu eikä tarvi kulkea turpa kiinni toisen persauksessa… Tee Catherine voltti jos tuntuu että Harri on haitolla… Rebekka, pidätä Tujua ettei se juokse alta! Noin! Näyttää paremmalta…
Komensin tytöt istumaan alas harjoitusraviin ja tekemään täyskaarron.
- Seuraavaksi otatte pitkien sivujen keskellä voltit KÄYNNISSÄ. Lyhyet sivut harjoitusravia. Käynnissä Minka pitkät sivut ja voltit! Lispe, sama homma sullekkin! Älä anna sen Hukkiksen ravata pitkällä sivulla! Käyyntiä… Catherinella ja Rinjalla näyttää hyvältä-
Katselin ratsukoiden työskentelyä mietteliäänä. Kaikki osasivat pitää hevoset ns. hyppysissä, joten uskaltauduin lupaamaan, että he saisivat laukatakkin.
- Pitkät sivut siis laukkaa, lyhyeen päätyyn tullessa ravia kolme askelta ja sitten käyntiin. Iita ja Harri aloittaa. Puolipidäte ja laukan nosto! Älä anna sen mennä liian lujaa! Ja sitten ravin kautta käyntiin.
Seuraavaksi oli vuorossa Tuju. Ruunanrupsukka rynni kentän päästä päähän kiitolaukassa eikä kuunnellut pjaskaakaan selässään keikkuvaa Rebekkaa.
- OHJAA SE VOLTILLE! karjuin kun Tuju juosta jymisti ohitseni. Kuin ihmeen kaupalla Rebekka sai suokin menemään voltille ja siinä he menivät niin kauan, kunnes Tuju rauhoittui.
- Huh! Sepäs oli kivaa! Rebekka hihkui ja minä pudistelin päätäni. Hulluja kaikki.
- Te jäätte ravaileen tähän sisäpuolelle, muut voivat vielä laukkailla.
Kun Harrikin meinasi lähteä käsistä ja tartutti pöljäilynsä muihinkin ratsukoihin, komensin hiljentämään käyntiin.
Otimme hetken pohkeenväistöä, jonka jälkeen käskin porukan antamaan pitkät ohjat ennen kuin lopeteltaisiin.
Kiitokset tästä(kin) tunnista.
Lispe & Hukkis
Hukkis aloitti hirnumisen heti kentälle päästyämme, joten minulla oli täysi työ pidellä se kurissa. Helena tuli auttamaan jo selkään pääsyssä, ja totesi että ori saattaisi rauhoittua kun työt aloitettaisiin... Hukkis rauhoittui heti joten pääsimme uralle ilman mitään sekasortoa. Yritin koko ajan katsella paikkaa ruunan edestä, joten turvallisimmaksi vaihtoehdoksi muodostui Tuju. Hukkis kuitenkin sekosi takana laahustavasta Rinjasta. helena komensi heti alussa minun ottavan ohjat paremmin käsiin, jotta ori pysyisi hallinnassa, ehkei tämä sittenkään ollut järkevä idea...
Kaikkien päästessä uralle nostimme jalustimet kaulalle. Teimme voltteja ja ympyröitä löysillä ohjilla. Sain potkia Hukkista sisäpohjeella, että se edes vähän taipuisi. Vaivihkaa otin kuitenkin ohjia hieman enemmän käsiini, jolloin homma alkoi sujumaan... Seuraavaksi saimme ottaa jo ohjat tuntumalle ja pääsimme ravaamaan. Ei perskati mitä pompotusta se oli, Hukkiksen selässä ilman jalustimia! Kärsin pomppivassa selässä enkä keskittynyt yhtään tehtäviin, tein vain mitä Helena ohjeisti. jatkoimme harjoitusravissa, tosin jalustimet saivat olla jalassa, joka helpotti asiaa hieman.
Aloitimme tehtävän, jonka idea oli (kai?) pitää hevonen hallinassa puolipidätteillä ja pidätteillä. Hukkis innostui ravista niin, että kun kulmassa piti siirtää käyntiin se pompahti laukkaan. Hiljentelin orin voltilla ja siirsin sen uudestaan käyntiin. Voltti onnistui yllättävän hyvin, ja Helena kehuikin meitä. Tehtävä onnistui suht'koht hyvin, joten Helna uskaltautui antamaan meidän laukata.
Nostin laukan kulmasta, joka nousi pienen pukin kera. Hukkis hakeutui heti kuitenkin muotoon, joten annoin sille kevyempää ohjaa. ori siirsi päädyssä hyvin raviin, josta takaisin käyntiin. Kulmasta taas nosto ja ori meni oikein hienosti! Helena kehuikin kuinka hyvin sain Hukkiksen peräänaantoon, no ehkäpä kun tallainen koulutykki on alla, enhän mä mitään edes tehnyt... Laukkaaminen loppui kuitenkin lyhyeen kun Harri päätti järjestää pienen rodeoesityksen. Catherine pysyi hyvin kyydissä, mutta Helenalle se oli liikaa. Siispä nainen laittoi meidät tekemään pohkeenvöistöä, joka taas onnistui Hukkikselta paremmin kuin hyvin, hieeeno poika.
Otimme vielä pitkin ohjin loppukäynnit, josta suuntasin Hukkiksen kanssa Helenan luvalla pienelle kävelylenkille maastoon.
07.10.2014 - Kirjoittanut Mila (Ratsastuksenopettaja Helena Haapaniemi) ja Lispe
Tuntipohja
Kun kaikki ratsastajat olivat päässeet hevostensa selkään ja kiertämään kaviouraa pitkin ohjin, komensin lyhentämään ohjia sekä nostamaan harjoitusravin.
- Reippaampaa ravia Kassun kanssa, mä Julia tiedän että osaat ratsastaa joten älä anna sen Kassun laiskotella! Pinja, hieman hellemmät avut sen Rinon kanssa, se on hieman herkkä tapaus. Sandy, lyhennä ohjia. Lispe tekee tuttuun tapaan Hukkiksen kanssa niitä voltteja jos se on aivan edessä menijän persauksessa kiinni! Kuten myös kaikki muutkin, jos joku hidastelee edessä! Ja Brendan kanssa tarkkaavaisena, se voi vähä hölmöillä myös...
Mitä hiivatin energiapaukkuja minä tähänkin tunnille olin ratsuiksi valinnut... Noooh, eipä se mitään.
Hevoset kulkivat reippaasti ravissa eteenpäin ja itse laittelin puomeja maahan sekä pystytin pari pientä ristikkoa.
- Voitte tulla ensin puomit ravissa ja jatkatte sitten näille ristikoille laukassa! kiljuin maneesin keskipisteessä ja viittoilin kädelläni reittiä. Muut menevät käyntiä sillä välin! Pinja ja Rino aloittavat.
Pinja ja Rino ylittivät puomit mallikkaasti eikä ristikoiden ylittäminenkään puoliveriselle ongelmia tuottanut.
- Sandy, kädet alas ja laukka HETI puomien jälken! Noin. Hienoa... Next! Eli Julia ja Kassu. Laukannosto jäi vähän jälkeen, mutta muuten meni hienosti. Seuraavalla kerralla se nosto ei jää jälkeen, eihän?
- Ei! Julia lupasi.
Emmi ja Brenda tulivat seuraavaksi. Brenda ei laukkaa suostunut nostamaan, joten ratsukko meni ristikot ravissa. Komensin heidät yrittämään uudestaan ja tällä kertaa meni paremmin.
Hukkis hyppäsi esteet omalla lehmämäisellä tyylillään, mutta moittimista en löytänyt.
Julia ja Kassu aloittivat uusintakierroksen ja tällä kertaa ei laukannosto jäänyt jälkeen, vaan Kassu lähti laukkaan heti puomien jälkeen. Hukkis ja Lispe tulivat seuraavaksi ja tällä kertaa Hukkis päätti ettei matalaa ristikkoa suostu hyppäämään vaan pysähtyi kuin seinään.
- UUDESTAAN! karjuin. - Kannusta sitä eteenpäin jos tuntuu, että se kieltäytyy uudestaan.
Tällä kertaa musta ori hyppäsi mukisematta ristikot.
Sandy ja Tuikku olivat seuraavaksi vuorossa ja suomenhevostamma meni reippaasti puomien sekä ristikoiden yli. Kehuin ratsukkoa hienosta suorituksesta.
Brendakin suostui nostamaan heti laukan eikä tällä kertaa ravannut ristikoille. Rinokin meni puomit sekä esteet hienosti, mitä nyt Pinja jäi hypyissä hieman jälken.
Käskin ottamaan välikäynnit pitkin ohjin ja kyhäsin pienen radan maneesiin, johon kuului ristikko, pystyeste sekä kolmen sarja, jonka jälkeen käskin taas kokoamaan ohjat.
- Lispe ja Hukkis aloittavat! Muut ravailevat kevyesti. Tullaan tää rata sitten laukassa.
Hukkis pomppi esteet mukisematta ja kehuin ratsukkoa. Huonomminkin olisi voinut mennä.
Julialla ja Kassulla oli hieman ongelmia pystylle tulemisessa, sillä ruuna tuli hieman vinossa. Mutta muuten en moittimista löytänyt.
Pinjalta ja Rinolta olisin toivonut reippaampaa vauhtia, mutta muuten en valittamisen aihetta saanut.
Tuikku kaahotti esteeltä toiselle ja Sandylla oli hieman vaikeuksia pysyä menossa mukana. Kuitenkin tyttö pysyi tamman selässä ja hypyt sujuivat ihan hyvin, mitä nyt pari puomia kolisi maahan.
Brenda hidasti raviin ristikon jälkeen, mutta Emmi sai laukan nostettua ennen pystyestettä.
Ratsukot tulivat vielä muutaman kertaan radan läpi ennen kuin oli aika lopetella.
Lispe & Hukkis
Pidättelin minkä kerkesin Hukkista tämän juostessa tammojen perässä. Perkule kun olin fiksuna tyttönä ottanut orin tunnille jossa on myös tammoja... Helenan käskystä kääntelin voltteja muiden persauksesta pois. Voltiti tekivät Hukkikselle hyvää, sillä minusta tuntui että ori oli nielaissut rautakangen. Hetkittäin Hukkis meni nätisti muodossa mutta pakka levisi kuitenkin käsiin jonkun tamman kiilatessa eteen. Helenan laitellessa puomeja ja ristikon, Hukkiksen aivot alkoivat toimimaan ja se tajusi että kohta hypätään. Ori yritti sännätä jo laukassa esteelle, mutta sain sen juuri ja juuri käännettyä pois. Muiden mentyä ohjasin orin puomeja kohti. Kevensin korkealle ja pidättelin sitä ja puomien jälkeen ei minun tarvinnut kuin istua satulaan ja pitää kiinni kun laatikon mallinen lehmä hyppäsi ristikon. Kuvittelin vain miltä me näytimme... Uusintakierroksella Hukkis löi jarrut pohjaan ristikolla, joten komensin sitä ja tulin uudelleen. Näpäytin oria persuksille ennen ristikkoa ja Hukkis hyppäsi vikisemättä sen yli joten taputin sitä kaulalle.
Välikäyntien jälkeen nappasin ohjat takaisin käsiini ja nostin voltilta laukan. Hukkis säntäsi kohti ensimmäistä estettä ja hyppäsi sen yllättävän hyvin. Pysty tuotti herralle vaikeuksia ja jo ennen estettä tunsin Hukkiksen hiipuvan. Potkaisin siis pohkeet tämän kylkiin ja muistutin varmuuden vuoksi raipalla, jolloin este ylittyi lehmämäisellä tyylillä. Sarjan Hukkis hyppeli nätisti ja kyllä se oli taputuksen ansainnut radan jälkeen. Toisella kierroksella Hukkis kielti pystylle kuskin vain istuessa kyydissä, joten sain Helenalta luvan aloittaa radan alusta, sillä ei ristikkokaan hyvin mennyt. Rata meni paremmin kun sain aloittaa sen alusta ja sarjallekkin Hukkis sinkosi nätisti. Annoin orille pitkät ohjat ja taputin sitä kaulalle hienon tunnin jälkeen.
03.11.2014 - Kirjottanut Julia
Julia & Hukkis
Talutin jo ohjanpäässä riuhtovan suokkioriin maneesiin, jossa Helena ja Mila odottivatkin. Inna seurasi myös hänelle normaalia isomman ratsunsa kanssa perässäni, naisten valvovien silmien alle säheltämään. Mila oli halunnut ikuistaa, jos Hukkis tekisi jotain ennenkuulumatonta; joko nakkaisi minut alas tai kulkisi kaula pyöreänä koko tunnin. Jaa-a, tiedäppä nyt häntä, mitä tuo höntti keksisi, mietiskelin ja aloin säätelemään jalustimia.
Jättiläismäisen Huggayn selkään kivuttuani Mila virnuili katsomosta yhtä kirkkaasti kuin aurinko, ja purskahti lopulta nauramaan. Suojeluvaistoni käski lyhentämään jalustimia entisestään, vaikka polvi meinasi jo tulla yli satulasta.
"Julia, anna vaan niiden jalustimien olla, tänään mennään koulua.." Helenakin muistutti ja huokaisten pistin Hukkareissun liikkeelle pohjeavuin. Vähän polvet vapisivat raamikkaan oriin selässä, joka viimeksi selkään kavutessani oli ollut harvinaisen tammamaisella päällä ja näytellyt minulle niitä parhaita puoliaan..
Tähtipää oli alkuun laiskaa tekoa, joten Helenan lukuisista pyynnöistä uskaltauduin napautella raipalla tummanpuhuvaa takapuolta, kun pohjeavuille en saanut vastinetta. Pyörittelimme ohjat kerättyämme paljon ympyröitä, ja minä yritin parhaani mukaan saada katujyrän rennommaksi. Katsojien silmiin puolipidätteet saattoivat näyttää pikemmin sahaukselta, mutta ei Hukkis vastaankaan pannut, vaan ravissa jo kannatteli omaa, ainakin tonnin painoista päätään.
Helena käski Innaa aloittamaan pohkeenväistöillä seuraavan kerran lyhyelle sivulle tullessaan. Hermostuneesti muistelin oikeita pohjeapuja vuorollani ja Helenakin huomasi Hukkiksen vain ravaavan avuista läpi.
"Julia, Hukkiksen kanssa vähän ronskimmat avut, eihän se kuuntele nyt ollenkaan!" Nainen käskytti ja seuraavalla kerralla uskalsin käyttää raippaakin avuksi, jonka jälkeen orii astui ristiin todella nätisti. Kehuin pärskähtelevää suomiputtea niin paljon kun mahdollista, että se saisi minusta sellaisen 'älä-heitä-tätä-alas' kuvan.
Hukkareissu ummisteli jo silmiään ja heitti päänsä taas ohjan varaan minun kannateltavaksi, vaikka alkuverkat olivat tuskin puolessa välissäkään. Kiskoin mustan ratsun päätä ylös samalla kun yritin istua pompottavaan harjoitusraviin ja nostaa samalla laukkaa. Mila senkun räkätti katsomossa, olihan meno varmasti ihan jotain järkyttävää.
"Naama umpeen siellä!" Kiljaisin ja jarrutin puten hetkeksi käyntiin. Taistelutahtoni alkoi jo poltella perseessä ja Hukkis yllättyi, kun kokosin ohjat käteeni ja otin oriin alleni, tiiviisti satulaan perseeni painaen. Nostin laukan kaarteesta ja Hukkis sinkosi siihen yhtä nopeasti kuin tulitikku syttyä leimahtaa palamaan. Siinä sainkin sitten pidellä kypärästäni kiinni ja yrittää hillitä villioriin menohaluja..
"Julia, kulmat!!" Helena muistutti Hukkiksen vedellessä mutkia suoriksi. Sisäpohje teki ankarasti töitä ja sisäohja puolestaan kiskoi oriin pohkeen ympäri. Ei sillä että Hukkis pahemmin minua olisi kuunnellut, mutta tarpeeksi muristuani kirosanoja muutama kulma mentiin kulmana eikä kurvattu miten sattuu..
Välikäyntien aikana Mila kertoili minulle jatkuvasti, kuinka hirveää Hukkiksen ravi oli meille persjalkaisille ihmisille.
"Pomputtaa, eikä saa oikeen mistään kiinni. Jalatkin vaan heiluu miten sattuu ja kohta se kuriton orii viilettää jo pitkin maita ja mantuja..", hän tarinoi ja muutaman kerran Helena naurahti naisen utopisille tarinoille, mutta minua hirvitti. Siitä oli aikaa, kun viimeksi olin ratsastellut avoja ja sulkuja tai koottuja askellajeja. Eihän Kiara osannut vielä puoliakaan! Keräsin kuitenkin ohjat ja valmistauduin tulevaan koitokseen, kun Helena alkoi selittää meille tehtävää.
"Elikkäs, toinen pitkä sivu mennään kootussa ravissa, toisella tehdään avotaivutusta. Sitten vaihdetaan suunta takaosakäännöksellä ja toinen pitkä sivu lisättyä ravia ja toinen taas sulkutaivutusta. Ymmärretty?" Voi jeesus!
Tasasimme välimatkat ja siirryimme harjoitusraviin, jota oli todentotta harvinaisen vaikeaa ratsastaa. Yritin kuitenkin muistaa pitää jalat pitkinä ja perseen tiukasti kiinni penkissä. Koottu ravi ei ollut Hukkikselle ongelma, kun olin vempannut oria vähän pyöreämmäksi ja yllätyin kuinka näppärästi se puksutti menemään. Kulmissa muistin napakat sisäavut, jotta orii ei enää päässyt oikomaan kulmia. Avotaivutus oli oikomisen takia Hukkikselle vaikeaa, mutta toisella kerralla se jo muisti, ettei takapää saanut siirtyä uralta pois.
"Ja suunta vaihtuu!" Helena käski muutaman kerran ravattuamme tähän suuntaan. Olin varmasti joka paikasta täysin hiessä ja persekin ihan turtana pompottavasta ravista, mutta pikkuhiljaa siihen alkoi jo tottua. Pysäytin Hukkiksen takaosakäännöstä varten, eikä se ensin tajunnut, mitä siltä tahdoin.
"Taaemmas pohjeavut!" Neiti opettaja 2 huusi katsomosta ja pohjetta taemmas paukutellessani se alkoi hiljalleen kääntyä tolpillaan toiseen suuntaan. Kehuin raviin siirryttyäni oria ja jatkoin tehtävää. Lisättyyn raviin tämä hirmulisko lähti enemmän kun mielissään, eikä sulkutaivutuskaan ollut herralle ongelma. Selvästi se osasi vaikka mitä, mutta kovakalloisen oriin mieleen oli enemmänkin riehuminen.. Paitsi tänään!
Tulimme muutamia kertoja tähänkin suuntaan, ennenkuin Helena pyysi meitä kokeilemaan vastalaukkaa. Nostin laukan kulmasta, johon orii lähti alkuun tosi kivasti, mutta vaihtoi puolivälissä. Perkele.. Toisella kertaa en kerennyt edes pohkeita antaa, kun Hukkis syöksyi päättömään laukkaan Damonin pierun saattelemana. Siitäkös se Hukkis sitten innostuikin pukittelemaan täydessä vauhdissa.. Tarrasin kiinni oriin harjasta horjahdettuani kaulalle, mutta nopeasti nousin ylös repimään pukittelevaa, säikähtänyttä paskiaista takaisin käyntiin. Tarpeeksi riehuttuaan orii pysähtyi puuskuttaen, korvat höröllä naurunremakkaan yltyneitä Milaa ja Helenaa möllistellen.
"S-siis... Säikähtikö se Damonin p-pierua?!" Mila nauroi vatsaansa kipeäksi ja hetken haukkoikin henkeään, penkillä hädintuskin pysyen. Itse naama tulipunaisena ja hengästyneenä lopulta aloin nauramaan itsekin. Hukkis mulkoili meitä kaikkia hämmentyneenä, mutta huokaisten, väsähtäneenä lähti kiertämään loppukäyntejä minun päästäessä ohjat pitkiksi.
"Jooh, eiköhän tämän päivän tunti ollut tässä.." Helena totesi ja keräili itseään tapahtuneesta. Voivoi Huggay, olihan se pieru niin pelottava..
19.1.2015 - Kirjoittanut Mila (Ratsastuksenopettaja Helena Haapaniemi) sekä Inna
Tuntipohja
"Tänään siis harjoitellaan ihan perusjuttuja ratsastukseen liittyen!" kälätin, kun olin käskenyt ottaa ohjat puolipitkiksi ja nostamaan ravin. Hieman minua mietitytti miten Hukkis käyttäytyy kun oli tuo Kiarakin mukana, mutta eiköhän me hengissä selvittäisi. Omapa oli vikani kun en ollut ilmottuautumisen yhteydessä sanoa, ettei tammoilla ole orin takia asiaa tunnille.
Hevoset ravailivat kuitenkin maltillisesti eteenpäin.
"Oikein hyvältä näyttää Jonna!" kajautin, kun shettis kipitti ohitseni. Raimolla saisi olla vauhtia hieman enemmän. Sandy, älä vedä ohjista turhanpäiten.
"Okei, voitte ottaa ohjat kunnolla tuntumalle. Säilyttäkää kuitenkin tämä tahti mitä nyt menette! Jonna, rauhoita kevennys!"
"Istukaapa alas harjoitusraviin ja kun minä sanon, niin valmistelette pysähdyksen. Eli puolipidätteitä... Jaaaa SEIS!"
Ratsukot pysähtyivät enemmän tai vähemmän tyylipuhtaasti. Raimo pysähtyi hieman töksähtäen joten käskin Emmiä valmistella kimo ruuna paremmin pysähdykseen ensikerralla.
"Ja sitten RAVI! Hieno siirtyminen Rinolla..."
Teimme vielä muutaman pysähdyksestä raviin harjoituksia, jonka jälkeen lisättiin pysähdyksiin pari peruutusaskelta.
Seuraavaksi treenattiin pohkeenväistöä ja erityisesti Kiara selviytyi tästä tehtävästä todella hienosti. "Muulille" sateli kehuja ja Juliakin näytti tyytyväiseltä tammaansa.
Seuraavaksi laukkailtiin pitkät sivut ja lyhyillä sivuilla hidastettiin käyntiin.
"Raimolla ja Eetulla hyvä laukka. Inna, rauhoita Hukkiksen laukka!"
Ratsukot laukkailivat hienosti menemään, mitä nyt Eetu "unohti" hidastaa lyhyillä sivuilla raviin.
"Okei! Hidastetaan ravin kautta käyntiin! Nostakaa jalustimet kaulalle. Antakaa hevosten venyttää kaulaansa pitkin ohjin ja voitte itsekkin hieman venytellä siellä selässä. Pyörittäkää olkapäitä ja nilkkoja. Ja sitten kaartoon tähän keskelle, heppasille kiitokset ja alas selästä!
Inna & Hukkis
Pysäytin Hukkiksen kaartoon ja kiristin orin vyön ennen kuin laskin toisen jalustimista alas. Huomasi, että Petra oli sillä mennyt viimeksi, jalustimet olivat minun estejalustimien mittaa. Pidensin niitä ainakin kolme reikää ennen kuin nostin jalkani jalustimeen ja ponnautin itseni korkean suokin selkään. Laskin ja pidensin vielä toisenkin jalustimen ennen kuin iskin kannukseni hellästi orin kylkiin. Kävelimme hetken aikaa pitkillä ohjilla, kunnes Helena käski ottamaan ohjat puolipitkät ohjat. Nappasin ohjia käsiini ja huomasin heti Hukkiksen olevan jälleen testailutuulella. Ei ihmekään, koska edellisestä kerrasta orin selässä oli ikuisuus. Hukkis lähti matelevaan raviin ja napsautin sitä heti raipalla pakarille. Hiljalleen Hukkis alkoi ravata reippaammin ja unohti ihme temppuilunsa.
Pian Helena käski nappaamaan ohjat kunnolla tuntumalle ja keräsin ohjia sen verran käteen, että tunsin orin suun hyvin. Tein koko ajan pientä liikettä sormillani ja yllättävän helposti Hukkis hakeutui muotoon. Sain hetken taas totutella orin kamalaan harjoitusraviin, kun Helena komensi perseet penkkiin. Vatsalihakseni olisivat varmasti tämän jälkeen kipeät. Helena käski valmistelemaan pysähdystä, joten istahdin raskaasti penkkiin ja käskyn käydessä puristin polveni kiinni ja nojasin taakse tehden pidätteen. Hukkis teki kivan pysähdyksen, mitä maneesin peilistä näin. Raviin siirtyminen tapahtui ikäväkseni käynnin kautta, mutta oli ainakin reipasta. Toistimme pysähdyksiä hetken aikaa ja Hukkiskin oli tänään hyvin hereillä. Peruutukset olivat orille helppoja, eivätkä tuottaneet ollenkaan päänvaivaa.
Pohkeenväistöissä sain hetken aikaa hakea, mikä orin kikka oli. Alkuväistömme menivät turhan reippaasti tai eivät niin ristiinaskeltaen, mutta pian Helenalta sateli kehuja myös meidän suuntaan. Taputin oria kaulalle. Hukkis innostui laukasta ja pian Helena käskikin rauhoittaa sitä. Tein laukassa puolipidätteitä ja pian Hukkis laukkasi nätisti rauhallista, mutta reipasta tahtia eteenpäin. Myös suoraan käyntiin siirtymiset onnistuivat hyvin, mutta sain välillä siirtää orin uudelleen käyntiin, kun se nosti itsekseen laukkaa.
Pian Helena käski ravin kautta siirtymään käyntiin ja nostamaan jalustimet kaulalle. Venyttelin jalkojani pitkiksi samalla, kun päästin ohjat pitkiksi, Hukkis veti kaulansa pitkäksi ja kulki hetken aikaa turpa kohti maneesin pohjaa. Taputin oria kaulalle samalla kun itse venyttelin jäseniäni. Ohjasin Hukkiksen Helenan käskystä kaartoon ja kiitettyäni sitä, laskeuduin alas selästä.
Hukkis ei alkutunnista jaksannut keskittyä ja saitkin ihan kunnolla ratsastaa sitä avuillesi. Tehtävät meni kuitenkin hyvin, vaikka energiaa ei puuttunut tippaakaan. Kieltäytymisiä ei tullut yhtään, hyvä! Esteistuntasi oli hyvä, mutta innareita voisitte treenailla hieman useamminkin.
29.11.2013 - Kirjoittanut Kics
Tuntipohja
Aurinko paistaa ja sää on mitä hienoin, tällä kertaa suuntaamme kumminkin maneesiin että jokainen ratsukko saisi varmasti keskittyä, eikä ulkona pienesti käyvä tuuli tai muut ympäristötekijät häiritsisi. 5 innosta pärskivää hevosta suuntaavat keskelle kaartoon ja ratsastajat nousevat selkään. "Tervetuloa ensimmäiselle tunnille, laittakaa kouluratsastusjalustimet." - huudahdan hymyillen.
Aluksi jokainen saa kävellä hevosellaan pitkin ohjin ja hetken kuluttua koota pikkuhiljaa ohjat tuntumalle. Lämmittely alkaa niin että molempiin päätyihin sekä pitkien sivujen keskelle tehdään suuret pyöreät ympyrät. Tämä vaatii ratsastajilta myöskin tarkkuutta, ettei kukaan ratsasta toisiaan päin. Seuraavaksi ratsukot saavat siirtyä raviin ja pitkänsivun ympyrät vaihtuvat käynnissä ratsastettaviin voltteihin niin että jokaisen on helpompi keskittyä omaan ratsastukseensa ja välttää yhteentörmäyksiä.
Jokaisen ratsukon pitää keskittyä etenkin siirtymisiin. Hetikun hevonen siirtyy käyntiin pitä päästää paine pois ohjista, mieluummin pienesti jopa myödätäkin, ja raviin siirtyminen tehdään pienellä puristuksella ja ohjat löysällä. Heti kun hevonen siirtyy raviin pitää hellittää pohje ja palkita hevonen antamalla ohjilla löysää (kuitenkin sillä tavalla että hienoinen tuntuma säilyy) niin että se tietää tekevänsä oikein kun paine katoaa kyljistä sekä suusta. Kaikista tärkeintä on että hevosen kanssa ei käytä kaasua ja jarrua samaan aikaan. Hevonen pitää ratsastaa herkäksi kyljistä sekä suusta, ja kun hevosta pyydetään raviin, samaan aikaan ei voi pitää vahvaa tuntumaa suuhun. Käyntiin siirtymisissä periaate on sama, Istunnalla hidastetaan hevosta, yritetään istua syvälle satulaan ja jännittää omia vatsalihaksia hevosen hidastamiseksi, samalla otetaan tuntumaa suuhun, mutta jalat pysyvät rentoina eivätkä saa koskettaa hevosen kylkeä.
Ympyrällä ja voltilla pitää erityisesti keskittyä siihen linjaan missä ratsukko sen menee. Nämä ovat pyöreitä ratsastusteitä joten hevonen pitää saada kulkemaan suorana mutta samalla liikkua kaarevasti. Osaa ratsukkoa pyysin ratsastamaan aluksi selkeästi joko etu tai takaosa lähempänä ympyrän keskikohtaa, hevonen joutuu taivuttamaan itseään mutta samalla sen pitää pystyä keskittymään oikealle reitillä kulkemiseen.
Tämän harjoituksen jälkeen siirryttiin uralle ja otettiin yhdessä siirtymisiä. Pysähdys tapahtui aina keskellä päätyä ja keskellä pitkiä uria. Hevosen piti reagoida pysäyttäviin apuihin heti, pysähtyä, ja sen jälkeen siirtyä heti takaisin raviin. Ennen pysähdystä jokaisen ratsastajan piti istua alas satulaan, valmistella pienillä pidätyksillä niin että hevonen on varmasti hereillä ja sitten pysäyttää hevonen. Muutamilla oli pieniä ongelmia kun hevonen yritti vain nostaa päätään hidastamisen sijaan, jolloin piti käyttää apuja vähän ronskimmin. Hetikun hevonen pysähtyy piti ohjista hellittää, kiittää hevosta ja antaa ravi avut selkeästi ja napakasti. SIlä tavalla että hevonen reagoi heti liikkeelle lähtöön, montaa kertaa huomauttamatta. Osa hevosista oli luonnostana herkkiä ja tehtävä onnistui erittäin sujuvasti. Sittenkun kaikilla onnistui tehtävä hyvin annettiin ratsujen kävellä hetki. Kohta otettaisiin laukkaakin.
Hetken kävelyn jälkeen otettiin taas ohjat kunnolla tuntumalle ja siirryttiin kahdelle päätyympyrälle hieman ratsukoiden nopeuden mukaan. Ensimmäiseksi otettiin ravia ja soviteltiin jokaiselle sopiva turvaväli niin että laukkaaminenkin olisi mahdollista. Laukannostossa on tärkeää saada hevonen heti valppaaksi ja mieluummin vähän innostuneeksikin. Nostaessa laukkaa annetaan laukka-avut ja samalla myödätään pienesti ohjista niin että annetaan hevoselle selkeästi lupa lähteä laukkaamaan. Samalla ympyrällä olevat nostavat kaikki laukan vähän eriaikaan, ettei hevonen vain lähde juoksemaan toisen perään.
Kun kaikki ratsukot saivat laukan pyörimään piti vielä saada sopiva tempo. Osa joutui hieman hillitsemään kun taas muutamat joutuivat antamaan enemmän ohjaa ratsulleen. Seuraava tehtävä suoritettiin ravissa niin että jokainen sai tulla yksitellen ympyrälle nostamaan laukkaa jotta jokaista olisi mahdollisimman helppo neuvoa.
Sittenkun jokainen oli suorittanut tämän muutamaan kertaan ruvettiin ottamaan loppuverryttelyä tekemällä kaarevampia uria ja paljon käynti-ravi-pysähdys siirtymisiä. Laukkaamisen jälkeen hevoset olivat vähän enemmän innostuneita joten liikkeelle lähdöt olivat sujuvia ja ratsukot näyttivät tekevät kaiken oikein vaivattomasti.
"Tärkeää on muistaa aina tehdä selkeät pyynnöt, oli se sitten hiljentämistä tai halutaan enemmän vauhtia, hevosen kanssa on erittäin tärkeää muistaa että se ei kykene tottelemaan samaan aikaan pidättäviä ja eteenpäin pyytäviä apuja, samalla tavalla kuin ei autollakaan voi ajaa painaen samaan aikaan jarrua ja kaasua" - sanon vielä lopuksi.
Loppukäyntien aikana kävelin jokaisen ratsukon vierellä hetken antamassa pientä rakentavaa palautetta seuraavia harjoituksia ajatellen. Tämä oli tälläinen "tutustumistunti" niin ratsukoille kuin tunninpitäjällekin, ensimmäisellä kerralla on aina hieman vaikeaa saada mitään irti kun ei tiedä ratsukoiden tasoa tai tottumuksia.
Kommentit
Petra & Hukkareissu
Hukkareissu liikkui rennosti ja kaikki perusasiat teillä näyttikin olevan jo kunnossa. Petra voisi harjoitella hieman omaa istuntaa ja istunnalla ratsastamista, niin ettei oma kehon liike ole hevosen liikettä vastaan. Välillä hevonen olisi saanut olla maltillisempi siirtymisissä.
02.12.2013 - Kirjoittanut Mila (Ratsastuksenopettaja Helena Haapaniemi)
Pohjatarina
Tänään siis on luvassa koulukiemuroita sekä esteitä. Nyt kun alkuverryttelyt on vedetty, kootaan ohjat!
Iiris, pyydä Riimiltä vähän reippaampaa käyntiä, pohkeita ja parempi ohjastuntuma.
Jonna, rentoudu. Raipe huomaa että oot kireä kuin viulunkieli siellä ja alottaa kohta temppuilun. Älä kuitenkaan lösähdä sinne selkään, pidä istunta napakkana!
Inna, nosta nyrkit ja näpäytä sitä Hukkista vähän raipalla jos näyttää ettei se rupea kuunteleen... Se kuitenkin kunnioittaa sitä raippaa sen verran ettei tarvi kuin hieman koskea sillä...
Luna, nyrkit pystyyn! Hahah, hassua katsoa sinua Daksun selässä kun tavallisesti sen Tohvelin kanssa toilailet. Pieni kokoero, eikö? Onneksi Daksu on tommonen rauhallinen jätti.
Noniin, voitte nostaa kevyen ravin. Ja päätyihin aina ne minun hehkuttamat pääty-ympyrät! Tässä keskellä kenttää on tämä pieni ristieste. Tulette vuoronperään esteelle!
Luna, rauhoita kevennys! Hyyyvä.
Innalla kantapäät alemmas. Nyt näyttää paremmalta. Hukkiksenkin kanssa kannattaa pitää se ohjastuntuma tiukkana, muuten lähtee vetämään ratsastajaa minne sattuu.
Iiris, voit tulla esteelle ensimmäisenä. Hyvä hyppy! Riimi kyllä osaa hypätä vaikka enemmän näitä koulumopoja onkin.
Jonna seuraavaksi! Hienoa. Pidättele kuitenkin Raipea hieman ettei rynni esteelle! Ja pääty-ympyröillä sisäpohje vahvana.
Nyt kun kaikki ovat hypänneet pari kertaa, otetaan laukannostot pitkien sivujen alkuun! Laukkaatte sivun ja lyhyet sivut ravissa. Tällä kertaa ei oteta pääty-ympyröitä!
Inna, ne kantapäät on taas ylhäällä! Alas! Ja nyt laukkapohjetta. Kuten huomaat Hukkiksella on todella kiva se laukka!
Hyvä laukannosto Lunalla. Yritä mukautua siihen laukkaan. Ja sitten raviin!
Jonna, pidätä Raipea kunnolla. Muuten se ei hidasta raviin. Jaahas, ja nyt mennään pukkilaukkaa... Rauuuhoitu satulassa, pidäte, pidäte, nosta sen pää alas... Tarkoitin että Raipen pää alas, ei sinun tarvinnut sieltä alas tulla!
Rauhoittakaa hevoset käyntiin ja SEIS.
Raipe jatkaa pukitteluaan pitkin maneesia ja kestää hetki ennen kuin Helena saa sen kiinni.
Ja takaisin vain selkään. Rauhoitellaan hevosia hetki käynnissä...
Teen sillä välin teille pienen esteradan tänne.
Tämä rata koostuu yhdestä pystyesteestä, okserista sekä sarjaesteistä. Kuten huomaatte, okserilta sarjalle tultaessa on tiukka käännös. Katsotaan miten Daksun jätti siitä selviytyy!
Riimi voi tulla ensimmäiseksi. Muista valmistaa hevonen hyppyyn... Ja itsesi kans. Hienosti meni.
Hukkiksella seuraavaksi. Vähän tahmean näköistä mut yli mentiin! Käännös vähän tuotti vaikeuksia.
Raipe hyppäsi tosi nätisti.
Daksulla hieman käännös tosiaan tuotti vaikeutta, mutta esteelle tultiin maltillisesti eikä pudotuksia tullut.
Hypätään vielä pariin otteeseen esteet...
Nyt seuraavaksi sitten laukanvaihtoja... Jos et uskalla Raipella laukata, niin ota tässä sisemmällä ravista käyntiin ja käynnistä raviin siirtymisiä...
Kiitos tunnista! Jäähdytelkää hevoset...
12.12.2013 - Kirjoittanut Inna
Tuntipohja
Tarkistin, että kaikki oli paikalla. Ainakin siltä näyttäisi. Olimme lähdössä maastoon minun johdollani ja vetohevosena sai olla Seppo. Seppo hieman tepasteli hermostuneena. Olimme yhteistuumin päättäneet ratsastusjärjestyksen. Kics ratsasti Killen kanssa perässäni, sitten oli Rosanna ja Hurri, Petra oli Jimmyn kanssa siinä välissä, Jimmyn jälkeen oli Larissa ja Kunkku, Mila veti sitten perää Hukkiksen kanssa. Lähdin sitten liikkeelle käynnissä.
Olimme matkalla pellolle hieman revittelemään, mutta sitä ennen ottaisimme hieman alkuverryttelyä. Kävelimme aluksi pakkassäässä kilometrin verran ennen kuin nostimme ravin. Ravasimme pienen pätkän ja sain itse oripoikani vain vaivoin siirrettyä takaisin käyntiin. Taputin Seppoa kaulalle. Jatkoimme matkaa pellolle asti kävellen – tosin Kunkku hieman Larissan kanssa yritti ottaa jo etumatkaa.
Pellon laidalla seisahduimme riviin ja sanoin ääneen än-yh-teen.. Petra otti varaslähdön Jimmyn kanssa ja kaikki lähtivät tämän perään. Petran epäonneksi Jimmy säikähti taivaalla lentävää lintua ja päätti nousta takajaloilleen. Petra mätkähti maahan ja Jimmy oli hieman hysteerinen. Muutkin hevoset alkoivat temppuilla kaikki. Kaikki muut tosin pysyivät selässä.
Petra nappasi hevosensa ja nousi takaisin selkään. Ehdotin jo, että tulevia tilanteita varten voisimme köyttää Jimmyn vaikka Seppoon kiinni, ettei se karkaa.
Otimme lähtölaskennan uudestaan ja tällä kertaa kukaan ei huijannut. Aluksi Hurri oli johdossa, sitten Hukkis kiihdytti. Seppo laukkasi vauhdissa mukana kolmantena. Jimmy taisi tiputtaa Petran jälleen, emme vain huomanneet sitä kisamme lomasta. Vain pienen matkan päässä annoin kunnon pohkeen Sepolle ja ori kiihdytti voittoon! Vauhtia tosin oli niin paljon, että pysäyttäminen oli jo vaikeaa. Lopputuloksena olin lumikasassa ja puun lumet tipahtivat niskaani.
Muut nauroivat, mutta uhkailin heitä jollain tavalla.
Kisasimme vielä pari kertaa ja sitten oli armottoman lumisodan aika. Loppujen lopuksi olimme kaikki aivan märkiä – erityisesti Milan sukat – ja jokainen oli tippunut useaan otteeseen. Minun saldoni taisi olla neljä kertaa, Kicsin jopa seitsemän, Rosanna pysyi parhaiten selässä, koska tippui vain kaksi kertaa, Larissa tippui suurin piirtein kolme kertaa, Mila kuusi ja Petra… no, siihen eivät edes sormet tai varpaat riitä.
11.08.2014 - Kirjoittanut Mila (Ratsastuksenopettaja Helena Haapaniemi) sekä Lispe
Tuntipohja
- Nonniiin! Lähtekäähän Harri etunenässä uralle pitkin ohjin! Muistakaa ne turvavälit… Lispe voi kyllä pitää ohjia hieman kireämällä, koska näitä tammojakin on mukana. Muidenkin pitää olla tarkkaavaisina niiden ratsujenne kanssa…
Kun pieni “possujuna” oli lähtenyt kiertämään kaviouraa, komensin nostamaan jalustimet kaulalle.
- Tehkää voltteja! Ei, ette kiristä ohjia vaan yritätte saada ne hevoset voltille löysin ohjin! Kattokaa miten Minka menee Villalla, loistavaa työtä!
- Okei, voitte ottaa lyhyet ohjat. Nostakaa kevyt ravi! Ja muistakaa ne turvavälit! Tää on sen verran iso kenttä, että varmasti kaikki mahtuu eikä tarvi kulkea turpa kiinni toisen persauksessa… Tee Catherine voltti jos tuntuu että Harri on haitolla… Rebekka, pidätä Tujua ettei se juokse alta! Noin! Näyttää paremmalta…
Komensin tytöt istumaan alas harjoitusraviin ja tekemään täyskaarron.
- Seuraavaksi otatte pitkien sivujen keskellä voltit KÄYNNISSÄ. Lyhyet sivut harjoitusravia. Käynnissä Minka pitkät sivut ja voltit! Lispe, sama homma sullekkin! Älä anna sen Hukkiksen ravata pitkällä sivulla! Käyyntiä… Catherinella ja Rinjalla näyttää hyvältä-
Katselin ratsukoiden työskentelyä mietteliäänä. Kaikki osasivat pitää hevoset ns. hyppysissä, joten uskaltauduin lupaamaan, että he saisivat laukatakkin.
- Pitkät sivut siis laukkaa, lyhyeen päätyyn tullessa ravia kolme askelta ja sitten käyntiin. Iita ja Harri aloittaa. Puolipidäte ja laukan nosto! Älä anna sen mennä liian lujaa! Ja sitten ravin kautta käyntiin.
Seuraavaksi oli vuorossa Tuju. Ruunanrupsukka rynni kentän päästä päähän kiitolaukassa eikä kuunnellut pjaskaakaan selässään keikkuvaa Rebekkaa.
- OHJAA SE VOLTILLE! karjuin kun Tuju juosta jymisti ohitseni. Kuin ihmeen kaupalla Rebekka sai suokin menemään voltille ja siinä he menivät niin kauan, kunnes Tuju rauhoittui.
- Huh! Sepäs oli kivaa! Rebekka hihkui ja minä pudistelin päätäni. Hulluja kaikki.
- Te jäätte ravaileen tähän sisäpuolelle, muut voivat vielä laukkailla.
Kun Harrikin meinasi lähteä käsistä ja tartutti pöljäilynsä muihinkin ratsukoihin, komensin hiljentämään käyntiin.
Otimme hetken pohkeenväistöä, jonka jälkeen käskin porukan antamaan pitkät ohjat ennen kuin lopeteltaisiin.
Kiitokset tästä(kin) tunnista.
Lispe & Hukkis
Hukkis aloitti hirnumisen heti kentälle päästyämme, joten minulla oli täysi työ pidellä se kurissa. Helena tuli auttamaan jo selkään pääsyssä, ja totesi että ori saattaisi rauhoittua kun työt aloitettaisiin... Hukkis rauhoittui heti joten pääsimme uralle ilman mitään sekasortoa. Yritin koko ajan katsella paikkaa ruunan edestä, joten turvallisimmaksi vaihtoehdoksi muodostui Tuju. Hukkis kuitenkin sekosi takana laahustavasta Rinjasta. helena komensi heti alussa minun ottavan ohjat paremmin käsiin, jotta ori pysyisi hallinnassa, ehkei tämä sittenkään ollut järkevä idea...
Kaikkien päästessä uralle nostimme jalustimet kaulalle. Teimme voltteja ja ympyröitä löysillä ohjilla. Sain potkia Hukkista sisäpohjeella, että se edes vähän taipuisi. Vaivihkaa otin kuitenkin ohjia hieman enemmän käsiini, jolloin homma alkoi sujumaan... Seuraavaksi saimme ottaa jo ohjat tuntumalle ja pääsimme ravaamaan. Ei perskati mitä pompotusta se oli, Hukkiksen selässä ilman jalustimia! Kärsin pomppivassa selässä enkä keskittynyt yhtään tehtäviin, tein vain mitä Helena ohjeisti. jatkoimme harjoitusravissa, tosin jalustimet saivat olla jalassa, joka helpotti asiaa hieman.
Aloitimme tehtävän, jonka idea oli (kai?) pitää hevonen hallinassa puolipidätteillä ja pidätteillä. Hukkis innostui ravista niin, että kun kulmassa piti siirtää käyntiin se pompahti laukkaan. Hiljentelin orin voltilla ja siirsin sen uudestaan käyntiin. Voltti onnistui yllättävän hyvin, ja Helena kehuikin meitä. Tehtävä onnistui suht'koht hyvin, joten Helna uskaltautui antamaan meidän laukata.
Nostin laukan kulmasta, joka nousi pienen pukin kera. Hukkis hakeutui heti kuitenkin muotoon, joten annoin sille kevyempää ohjaa. ori siirsi päädyssä hyvin raviin, josta takaisin käyntiin. Kulmasta taas nosto ja ori meni oikein hienosti! Helena kehuikin kuinka hyvin sain Hukkiksen peräänaantoon, no ehkäpä kun tallainen koulutykki on alla, enhän mä mitään edes tehnyt... Laukkaaminen loppui kuitenkin lyhyeen kun Harri päätti järjestää pienen rodeoesityksen. Catherine pysyi hyvin kyydissä, mutta Helenalle se oli liikaa. Siispä nainen laittoi meidät tekemään pohkeenvöistöä, joka taas onnistui Hukkikselta paremmin kuin hyvin, hieeeno poika.
Otimme vielä pitkin ohjin loppukäynnit, josta suuntasin Hukkiksen kanssa Helenan luvalla pienelle kävelylenkille maastoon.
07.10.2014 - Kirjoittanut Mila (Ratsastuksenopettaja Helena Haapaniemi) ja Lispe
Tuntipohja
Kun kaikki ratsastajat olivat päässeet hevostensa selkään ja kiertämään kaviouraa pitkin ohjin, komensin lyhentämään ohjia sekä nostamaan harjoitusravin.
- Reippaampaa ravia Kassun kanssa, mä Julia tiedän että osaat ratsastaa joten älä anna sen Kassun laiskotella! Pinja, hieman hellemmät avut sen Rinon kanssa, se on hieman herkkä tapaus. Sandy, lyhennä ohjia. Lispe tekee tuttuun tapaan Hukkiksen kanssa niitä voltteja jos se on aivan edessä menijän persauksessa kiinni! Kuten myös kaikki muutkin, jos joku hidastelee edessä! Ja Brendan kanssa tarkkaavaisena, se voi vähä hölmöillä myös...
Mitä hiivatin energiapaukkuja minä tähänkin tunnille olin ratsuiksi valinnut... Noooh, eipä se mitään.
Hevoset kulkivat reippaasti ravissa eteenpäin ja itse laittelin puomeja maahan sekä pystytin pari pientä ristikkoa.
- Voitte tulla ensin puomit ravissa ja jatkatte sitten näille ristikoille laukassa! kiljuin maneesin keskipisteessä ja viittoilin kädelläni reittiä. Muut menevät käyntiä sillä välin! Pinja ja Rino aloittavat.
Pinja ja Rino ylittivät puomit mallikkaasti eikä ristikoiden ylittäminenkään puoliveriselle ongelmia tuottanut.
- Sandy, kädet alas ja laukka HETI puomien jälken! Noin. Hienoa... Next! Eli Julia ja Kassu. Laukannosto jäi vähän jälkeen, mutta muuten meni hienosti. Seuraavalla kerralla se nosto ei jää jälkeen, eihän?
- Ei! Julia lupasi.
Emmi ja Brenda tulivat seuraavaksi. Brenda ei laukkaa suostunut nostamaan, joten ratsukko meni ristikot ravissa. Komensin heidät yrittämään uudestaan ja tällä kertaa meni paremmin.
Hukkis hyppäsi esteet omalla lehmämäisellä tyylillään, mutta moittimista en löytänyt.
Julia ja Kassu aloittivat uusintakierroksen ja tällä kertaa ei laukannosto jäänyt jälkeen, vaan Kassu lähti laukkaan heti puomien jälkeen. Hukkis ja Lispe tulivat seuraavaksi ja tällä kertaa Hukkis päätti ettei matalaa ristikkoa suostu hyppäämään vaan pysähtyi kuin seinään.
- UUDESTAAN! karjuin. - Kannusta sitä eteenpäin jos tuntuu, että se kieltäytyy uudestaan.
Tällä kertaa musta ori hyppäsi mukisematta ristikot.
Sandy ja Tuikku olivat seuraavaksi vuorossa ja suomenhevostamma meni reippaasti puomien sekä ristikoiden yli. Kehuin ratsukkoa hienosta suorituksesta.
Brendakin suostui nostamaan heti laukan eikä tällä kertaa ravannut ristikoille. Rinokin meni puomit sekä esteet hienosti, mitä nyt Pinja jäi hypyissä hieman jälken.
Käskin ottamaan välikäynnit pitkin ohjin ja kyhäsin pienen radan maneesiin, johon kuului ristikko, pystyeste sekä kolmen sarja, jonka jälkeen käskin taas kokoamaan ohjat.
- Lispe ja Hukkis aloittavat! Muut ravailevat kevyesti. Tullaan tää rata sitten laukassa.
Hukkis pomppi esteet mukisematta ja kehuin ratsukkoa. Huonomminkin olisi voinut mennä.
Julialla ja Kassulla oli hieman ongelmia pystylle tulemisessa, sillä ruuna tuli hieman vinossa. Mutta muuten en moittimista löytänyt.
Pinjalta ja Rinolta olisin toivonut reippaampaa vauhtia, mutta muuten en valittamisen aihetta saanut.
Tuikku kaahotti esteeltä toiselle ja Sandylla oli hieman vaikeuksia pysyä menossa mukana. Kuitenkin tyttö pysyi tamman selässä ja hypyt sujuivat ihan hyvin, mitä nyt pari puomia kolisi maahan.
Brenda hidasti raviin ristikon jälkeen, mutta Emmi sai laukan nostettua ennen pystyestettä.
Ratsukot tulivat vielä muutaman kertaan radan läpi ennen kuin oli aika lopetella.
Lispe & Hukkis
Pidättelin minkä kerkesin Hukkista tämän juostessa tammojen perässä. Perkule kun olin fiksuna tyttönä ottanut orin tunnille jossa on myös tammoja... Helenan käskystä kääntelin voltteja muiden persauksesta pois. Voltiti tekivät Hukkikselle hyvää, sillä minusta tuntui että ori oli nielaissut rautakangen. Hetkittäin Hukkis meni nätisti muodossa mutta pakka levisi kuitenkin käsiin jonkun tamman kiilatessa eteen. Helenan laitellessa puomeja ja ristikon, Hukkiksen aivot alkoivat toimimaan ja se tajusi että kohta hypätään. Ori yritti sännätä jo laukassa esteelle, mutta sain sen juuri ja juuri käännettyä pois. Muiden mentyä ohjasin orin puomeja kohti. Kevensin korkealle ja pidättelin sitä ja puomien jälkeen ei minun tarvinnut kuin istua satulaan ja pitää kiinni kun laatikon mallinen lehmä hyppäsi ristikon. Kuvittelin vain miltä me näytimme... Uusintakierroksella Hukkis löi jarrut pohjaan ristikolla, joten komensin sitä ja tulin uudelleen. Näpäytin oria persuksille ennen ristikkoa ja Hukkis hyppäsi vikisemättä sen yli joten taputin sitä kaulalle.
Välikäyntien jälkeen nappasin ohjat takaisin käsiini ja nostin voltilta laukan. Hukkis säntäsi kohti ensimmäistä estettä ja hyppäsi sen yllättävän hyvin. Pysty tuotti herralle vaikeuksia ja jo ennen estettä tunsin Hukkiksen hiipuvan. Potkaisin siis pohkeet tämän kylkiin ja muistutin varmuuden vuoksi raipalla, jolloin este ylittyi lehmämäisellä tyylillä. Sarjan Hukkis hyppeli nätisti ja kyllä se oli taputuksen ansainnut radan jälkeen. Toisella kierroksella Hukkis kielti pystylle kuskin vain istuessa kyydissä, joten sain Helenalta luvan aloittaa radan alusta, sillä ei ristikkokaan hyvin mennyt. Rata meni paremmin kun sain aloittaa sen alusta ja sarjallekkin Hukkis sinkosi nätisti. Annoin orille pitkät ohjat ja taputin sitä kaulalle hienon tunnin jälkeen.
03.11.2014 - Kirjottanut Julia
Julia & Hukkis
Talutin jo ohjanpäässä riuhtovan suokkioriin maneesiin, jossa Helena ja Mila odottivatkin. Inna seurasi myös hänelle normaalia isomman ratsunsa kanssa perässäni, naisten valvovien silmien alle säheltämään. Mila oli halunnut ikuistaa, jos Hukkis tekisi jotain ennenkuulumatonta; joko nakkaisi minut alas tai kulkisi kaula pyöreänä koko tunnin. Jaa-a, tiedäppä nyt häntä, mitä tuo höntti keksisi, mietiskelin ja aloin säätelemään jalustimia.
Jättiläismäisen Huggayn selkään kivuttuani Mila virnuili katsomosta yhtä kirkkaasti kuin aurinko, ja purskahti lopulta nauramaan. Suojeluvaistoni käski lyhentämään jalustimia entisestään, vaikka polvi meinasi jo tulla yli satulasta.
"Julia, anna vaan niiden jalustimien olla, tänään mennään koulua.." Helenakin muistutti ja huokaisten pistin Hukkareissun liikkeelle pohjeavuin. Vähän polvet vapisivat raamikkaan oriin selässä, joka viimeksi selkään kavutessani oli ollut harvinaisen tammamaisella päällä ja näytellyt minulle niitä parhaita puoliaan..
Tähtipää oli alkuun laiskaa tekoa, joten Helenan lukuisista pyynnöistä uskaltauduin napautella raipalla tummanpuhuvaa takapuolta, kun pohjeavuille en saanut vastinetta. Pyörittelimme ohjat kerättyämme paljon ympyröitä, ja minä yritin parhaani mukaan saada katujyrän rennommaksi. Katsojien silmiin puolipidätteet saattoivat näyttää pikemmin sahaukselta, mutta ei Hukkis vastaankaan pannut, vaan ravissa jo kannatteli omaa, ainakin tonnin painoista päätään.
Helena käski Innaa aloittamaan pohkeenväistöillä seuraavan kerran lyhyelle sivulle tullessaan. Hermostuneesti muistelin oikeita pohjeapuja vuorollani ja Helenakin huomasi Hukkiksen vain ravaavan avuista läpi.
"Julia, Hukkiksen kanssa vähän ronskimmat avut, eihän se kuuntele nyt ollenkaan!" Nainen käskytti ja seuraavalla kerralla uskalsin käyttää raippaakin avuksi, jonka jälkeen orii astui ristiin todella nätisti. Kehuin pärskähtelevää suomiputtea niin paljon kun mahdollista, että se saisi minusta sellaisen 'älä-heitä-tätä-alas' kuvan.
Hukkareissu ummisteli jo silmiään ja heitti päänsä taas ohjan varaan minun kannateltavaksi, vaikka alkuverkat olivat tuskin puolessa välissäkään. Kiskoin mustan ratsun päätä ylös samalla kun yritin istua pompottavaan harjoitusraviin ja nostaa samalla laukkaa. Mila senkun räkätti katsomossa, olihan meno varmasti ihan jotain järkyttävää.
"Naama umpeen siellä!" Kiljaisin ja jarrutin puten hetkeksi käyntiin. Taistelutahtoni alkoi jo poltella perseessä ja Hukkis yllättyi, kun kokosin ohjat käteeni ja otin oriin alleni, tiiviisti satulaan perseeni painaen. Nostin laukan kaarteesta ja Hukkis sinkosi siihen yhtä nopeasti kuin tulitikku syttyä leimahtaa palamaan. Siinä sainkin sitten pidellä kypärästäni kiinni ja yrittää hillitä villioriin menohaluja..
"Julia, kulmat!!" Helena muistutti Hukkiksen vedellessä mutkia suoriksi. Sisäpohje teki ankarasti töitä ja sisäohja puolestaan kiskoi oriin pohkeen ympäri. Ei sillä että Hukkis pahemmin minua olisi kuunnellut, mutta tarpeeksi muristuani kirosanoja muutama kulma mentiin kulmana eikä kurvattu miten sattuu..
Välikäyntien aikana Mila kertoili minulle jatkuvasti, kuinka hirveää Hukkiksen ravi oli meille persjalkaisille ihmisille.
"Pomputtaa, eikä saa oikeen mistään kiinni. Jalatkin vaan heiluu miten sattuu ja kohta se kuriton orii viilettää jo pitkin maita ja mantuja..", hän tarinoi ja muutaman kerran Helena naurahti naisen utopisille tarinoille, mutta minua hirvitti. Siitä oli aikaa, kun viimeksi olin ratsastellut avoja ja sulkuja tai koottuja askellajeja. Eihän Kiara osannut vielä puoliakaan! Keräsin kuitenkin ohjat ja valmistauduin tulevaan koitokseen, kun Helena alkoi selittää meille tehtävää.
"Elikkäs, toinen pitkä sivu mennään kootussa ravissa, toisella tehdään avotaivutusta. Sitten vaihdetaan suunta takaosakäännöksellä ja toinen pitkä sivu lisättyä ravia ja toinen taas sulkutaivutusta. Ymmärretty?" Voi jeesus!
Tasasimme välimatkat ja siirryimme harjoitusraviin, jota oli todentotta harvinaisen vaikeaa ratsastaa. Yritin kuitenkin muistaa pitää jalat pitkinä ja perseen tiukasti kiinni penkissä. Koottu ravi ei ollut Hukkikselle ongelma, kun olin vempannut oria vähän pyöreämmäksi ja yllätyin kuinka näppärästi se puksutti menemään. Kulmissa muistin napakat sisäavut, jotta orii ei enää päässyt oikomaan kulmia. Avotaivutus oli oikomisen takia Hukkikselle vaikeaa, mutta toisella kerralla se jo muisti, ettei takapää saanut siirtyä uralta pois.
"Ja suunta vaihtuu!" Helena käski muutaman kerran ravattuamme tähän suuntaan. Olin varmasti joka paikasta täysin hiessä ja persekin ihan turtana pompottavasta ravista, mutta pikkuhiljaa siihen alkoi jo tottua. Pysäytin Hukkiksen takaosakäännöstä varten, eikä se ensin tajunnut, mitä siltä tahdoin.
"Taaemmas pohjeavut!" Neiti opettaja 2 huusi katsomosta ja pohjetta taemmas paukutellessani se alkoi hiljalleen kääntyä tolpillaan toiseen suuntaan. Kehuin raviin siirryttyäni oria ja jatkoin tehtävää. Lisättyyn raviin tämä hirmulisko lähti enemmän kun mielissään, eikä sulkutaivutuskaan ollut herralle ongelma. Selvästi se osasi vaikka mitä, mutta kovakalloisen oriin mieleen oli enemmänkin riehuminen.. Paitsi tänään!
Tulimme muutamia kertoja tähänkin suuntaan, ennenkuin Helena pyysi meitä kokeilemaan vastalaukkaa. Nostin laukan kulmasta, johon orii lähti alkuun tosi kivasti, mutta vaihtoi puolivälissä. Perkele.. Toisella kertaa en kerennyt edes pohkeita antaa, kun Hukkis syöksyi päättömään laukkaan Damonin pierun saattelemana. Siitäkös se Hukkis sitten innostuikin pukittelemaan täydessä vauhdissa.. Tarrasin kiinni oriin harjasta horjahdettuani kaulalle, mutta nopeasti nousin ylös repimään pukittelevaa, säikähtänyttä paskiaista takaisin käyntiin. Tarpeeksi riehuttuaan orii pysähtyi puuskuttaen, korvat höröllä naurunremakkaan yltyneitä Milaa ja Helenaa möllistellen.
"S-siis... Säikähtikö se Damonin p-pierua?!" Mila nauroi vatsaansa kipeäksi ja hetken haukkoikin henkeään, penkillä hädintuskin pysyen. Itse naama tulipunaisena ja hengästyneenä lopulta aloin nauramaan itsekin. Hukkis mulkoili meitä kaikkia hämmentyneenä, mutta huokaisten, väsähtäneenä lähti kiertämään loppukäyntejä minun päästäessä ohjat pitkiksi.
"Jooh, eiköhän tämän päivän tunti ollut tässä.." Helena totesi ja keräili itseään tapahtuneesta. Voivoi Huggay, olihan se pieru niin pelottava..
19.1.2015 - Kirjoittanut Mila (Ratsastuksenopettaja Helena Haapaniemi) sekä Inna
Tuntipohja
"Tänään siis harjoitellaan ihan perusjuttuja ratsastukseen liittyen!" kälätin, kun olin käskenyt ottaa ohjat puolipitkiksi ja nostamaan ravin. Hieman minua mietitytti miten Hukkis käyttäytyy kun oli tuo Kiarakin mukana, mutta eiköhän me hengissä selvittäisi. Omapa oli vikani kun en ollut ilmottuautumisen yhteydessä sanoa, ettei tammoilla ole orin takia asiaa tunnille.
Hevoset ravailivat kuitenkin maltillisesti eteenpäin.
"Oikein hyvältä näyttää Jonna!" kajautin, kun shettis kipitti ohitseni. Raimolla saisi olla vauhtia hieman enemmän. Sandy, älä vedä ohjista turhanpäiten.
"Okei, voitte ottaa ohjat kunnolla tuntumalle. Säilyttäkää kuitenkin tämä tahti mitä nyt menette! Jonna, rauhoita kevennys!"
"Istukaapa alas harjoitusraviin ja kun minä sanon, niin valmistelette pysähdyksen. Eli puolipidätteitä... Jaaaa SEIS!"
Ratsukot pysähtyivät enemmän tai vähemmän tyylipuhtaasti. Raimo pysähtyi hieman töksähtäen joten käskin Emmiä valmistella kimo ruuna paremmin pysähdykseen ensikerralla.
"Ja sitten RAVI! Hieno siirtyminen Rinolla..."
Teimme vielä muutaman pysähdyksestä raviin harjoituksia, jonka jälkeen lisättiin pysähdyksiin pari peruutusaskelta.
Seuraavaksi treenattiin pohkeenväistöä ja erityisesti Kiara selviytyi tästä tehtävästä todella hienosti. "Muulille" sateli kehuja ja Juliakin näytti tyytyväiseltä tammaansa.
Seuraavaksi laukkailtiin pitkät sivut ja lyhyillä sivuilla hidastettiin käyntiin.
"Raimolla ja Eetulla hyvä laukka. Inna, rauhoita Hukkiksen laukka!"
Ratsukot laukkailivat hienosti menemään, mitä nyt Eetu "unohti" hidastaa lyhyillä sivuilla raviin.
"Okei! Hidastetaan ravin kautta käyntiin! Nostakaa jalustimet kaulalle. Antakaa hevosten venyttää kaulaansa pitkin ohjin ja voitte itsekkin hieman venytellä siellä selässä. Pyörittäkää olkapäitä ja nilkkoja. Ja sitten kaartoon tähän keskelle, heppasille kiitokset ja alas selästä!
Inna & Hukkis
Pysäytin Hukkiksen kaartoon ja kiristin orin vyön ennen kuin laskin toisen jalustimista alas. Huomasi, että Petra oli sillä mennyt viimeksi, jalustimet olivat minun estejalustimien mittaa. Pidensin niitä ainakin kolme reikää ennen kuin nostin jalkani jalustimeen ja ponnautin itseni korkean suokin selkään. Laskin ja pidensin vielä toisenkin jalustimen ennen kuin iskin kannukseni hellästi orin kylkiin. Kävelimme hetken aikaa pitkillä ohjilla, kunnes Helena käski ottamaan ohjat puolipitkät ohjat. Nappasin ohjia käsiini ja huomasin heti Hukkiksen olevan jälleen testailutuulella. Ei ihmekään, koska edellisestä kerrasta orin selässä oli ikuisuus. Hukkis lähti matelevaan raviin ja napsautin sitä heti raipalla pakarille. Hiljalleen Hukkis alkoi ravata reippaammin ja unohti ihme temppuilunsa.
Pian Helena käski nappaamaan ohjat kunnolla tuntumalle ja keräsin ohjia sen verran käteen, että tunsin orin suun hyvin. Tein koko ajan pientä liikettä sormillani ja yllättävän helposti Hukkis hakeutui muotoon. Sain hetken taas totutella orin kamalaan harjoitusraviin, kun Helena komensi perseet penkkiin. Vatsalihakseni olisivat varmasti tämän jälkeen kipeät. Helena käski valmistelemaan pysähdystä, joten istahdin raskaasti penkkiin ja käskyn käydessä puristin polveni kiinni ja nojasin taakse tehden pidätteen. Hukkis teki kivan pysähdyksen, mitä maneesin peilistä näin. Raviin siirtyminen tapahtui ikäväkseni käynnin kautta, mutta oli ainakin reipasta. Toistimme pysähdyksiä hetken aikaa ja Hukkiskin oli tänään hyvin hereillä. Peruutukset olivat orille helppoja, eivätkä tuottaneet ollenkaan päänvaivaa.
Pohkeenväistöissä sain hetken aikaa hakea, mikä orin kikka oli. Alkuväistömme menivät turhan reippaasti tai eivät niin ristiinaskeltaen, mutta pian Helenalta sateli kehuja myös meidän suuntaan. Taputin oria kaulalle. Hukkis innostui laukasta ja pian Helena käskikin rauhoittaa sitä. Tein laukassa puolipidätteitä ja pian Hukkis laukkasi nätisti rauhallista, mutta reipasta tahtia eteenpäin. Myös suoraan käyntiin siirtymiset onnistuivat hyvin, mutta sain välillä siirtää orin uudelleen käyntiin, kun se nosti itsekseen laukkaa.
Pian Helena käski ravin kautta siirtymään käyntiin ja nostamaan jalustimet kaulalle. Venyttelin jalkojani pitkiksi samalla, kun päästin ohjat pitkiksi, Hukkis veti kaulansa pitkäksi ja kulki hetken aikaa turpa kohti maneesin pohjaa. Taputin oria kaulalle samalla kun itse venyttelin jäseniäni. Ohjasin Hukkiksen Helenan käskystä kaartoon ja kiitettyäni sitä, laskeuduin alas selästä.