Perustiedot
Nimi:
Sukupuoli: Ikä: Rotu: Painotus: Koulutustaso: Kasvattaja: |
Ulapan Noitapata "Noona"
Tamma 4v Suomenhevonen Esteratsu Ko HeA re 90cm me 70cm irt 100cm Ei opetettu ajolle Ulapan talli, ULAP7088 |
Väri:
Säkä: Syntynyt: Saavutukset: Rekisterinumero: Omistaja: |
Sabinonkirjava punarautias (kantaa hopeageeniä)
161cm 11.10.2014 Ei saavutuksia VH15-018-2198 Kuroibaka (VRL-12167) |
Luonne
"Noona löytyi Ulapan kasvattimyyntilistasta, josta bongasin upean kouluratsun, jota koristi runsas sabinonkirjavuus. Arvatkaa vain, kuinka kauan piti miettiä, laittaisiko sitä myyntitarjousta vai ei? Samassa matkassa Noitapadan kanssa tallille muutti saman kasvattajan Ulapan Haudankaivaja."
Ulapan Noitapata, tutummin Noona, on
Ulapan Noitapata, tutummin Noona, on
Suku ja jälkeläiset
i. Tähtivaras prt VaB re 100cm |
ii. Mestarivaras evm | iii. Varkaiden Kuningas evm | iiii. Vapaamatkustaja evm |
iiie. Kuningatar evm | iie. Sävelmä evm | iiei. Aamukukka evm | |
iiee. Runolaulu evm | ie. Tähtipöly evm | iei. Astronautti evm | ieii. Linnunrata evm |
ieie. Avaruuslento evm | iee. Surutyö evm | ieei. Surunkantaja evm | |
ieee. Suomineito evm | |||
e. Hopeakettu sb hpm VaB re 100cm |
ei. Ritariperhonen evm | eii. Harhakuvitelma evm | eiii. Harhakuva evm |
eiie. Toiveuni evm | eie. Sitruunaperhonen evm | eiei. Variksenmarja evm | |
eiee. Sitruunamelissa evm | ee. Hopeaheinä evm | eei. Tulen Poika evm | eeii. Pyrstötähti evm |
eeie. Tulitanssi evm | eee. Keijukainen evm | eeei. Univaje evm | |
eeee. Hopeasydän evm |
Sijoitukset
JAOS
00.00.0000 - järjestyspaikka - luokka - sijotus |
JAOS
00.00.0000 - järjestyspaikka - luokka - sijotus |
JAOS
00.00.0000 - järjestyspaikka - luokka - sijotus |
Päiväkirja
14.10.2014 - Katselemassa - Kirjoittanut Petra Lukkari (Kuroibaka)
Selailin eilen ostamaani kirjaa nuokkuen sängylläni. Ulkoa siivilöityi syksyn kylmää, harmaata valoa, joka valaisi kirjan sivuja. Syyslomaviikko oli vasta aluillaan ja vaikka minun olisi pitänyt heittää parit ripaskat tallipihalla ja olla innosta tulvillani, minua ei huvittanut oikein mikään.
Tajusin nukahtaneeni vasta kun heräsin puhelimeni laulantaan. Nappasin nokian käteeni ja unenpöpperöisellä äänellä vastasin puhelimeen katsomatta, kuka soitti.
"Oliksä nukkumassa? Raahaatko ittes tänne, äitis ja mä lähetään kohta kattomaan niitä Ulapan tallin kasvatteja jotka bongasit!" kuulin tallityöntekijän pirtsakan äänen luurin toisesta päästä. Hetken aivonystyräni tekivät töitä, mikä hiton varsa, mutta tajutessani, mistä oli puhe, hyppäsin lattialle, puutuneiden jalkojeni antaessa periksi ja romahtaessani lattialle kiroillen.
"Joo mä oon tulossa! Ei se viittis tulla hakemaan mua, en usko et saan nyt kyytiä keltään... Keskustan kouluissa on vasta ens viikolla loma ja Innaki pääsee vasta neljän jälkeen." puhuin puhelimeen puristaessani luuria olkapääni ja korvani välissä, samalla vetäen ratsastushousuja jalkoihini. Avasin toisella kädellä oven, jonka takaa kuulin kissani ja koirani mölyämisen, kun kaksikko tajusi minun heränneen - no joo, nykyään kissoja oli väliaikaisesti viisi, sillä Naya oli pyöräyttänyt parit pennut eivätkä ne olleet vielä luovutusiässäkään. Päästettyäni eläinlauman huoneeseeni mekastamaan, sanoin heipat minulle soittaneelle Janetelle ja vedin vielä paremman takin päälleni. Hätistin kissalauman jaloistani ja nappasin Midaksen hihnaan. Normaalisti piski oli pihalla tähän aikaan, mutta olin ottanut sen aiemmin päivällä sisälle suerakseni hiljaiseen taloon.
Juoksutin Midaksen muutaman puskan kautta pihalla ja iskin sen sitten kiusaamaan muita koiria ulkohäkkiin, jonka jälkeen saapastelin Vaahterapolun parkkipaikalle.
Viimeinkin Ulapan talli näkyi mutkan takaa ja jännitys kouraisi vatsanpohjaani. Ulapan tallin tarhoissa laidunsi upean värisiä suomenhevosia, joita en voinut olla kuolaamatta. Vilkaisin taivaalle astuessani ulos autosta, todeten tummien pilvien valtaavan syystaivasta. Laskiessani katseeni alas taivaalta, näin Ulapan tallin omistajan, Axelin, suuntaavan kohta meitä.
"Te tulitte kattomaan niitä kasvatteja, eikös?" omistaja tarkisti kaikkia tervehdittyään. Vastasin innoissani, että totta tosiaan olimme, jolloin Axel vilkaisi kentän suunnalle.
"Haudankaivaja meni vähän aikaa sitte kentälle työskentelemään, että voidaan sitä käydä kurkkaamassa. Sitten tehän olitte kiinnostuneet siitä Noitapadastakin? Se on nyt sisällä kuivattelemassa, kun just pestiin se, että jos käydään sekin kurkkaamassa?" Axel ehdotti hymy huulillaan, jolloin nyökkäsin tomerasti, lähtien tallin omistajan perässä kohti kenttää, jolla näytti pyörivän kaksi ratsukkoa: ilmeisesti loppukäyntejä juuri ottava suomenhevostamma kentän lähemmässä päässä ja toisella puolella ravaili eloisa suomenhevosori, joka pärskyi mennessään. Kentälle oli pystytetty muutama pieni este, joita ruunivoikko ori kyttäili ohi mennessään. Pienikokoinen nainen istui orin selässä hymyillen, huiskuttaen nopeasti kädellään Axelille.
"Tekö tulitte kattomaan Haudankaivajaa?" brunette kysyi ratsastettuaan kuuloetäisyydelle. Teimme tilaa kentältä poistuvalle ratsukolle samalla kun nainen pysäytti ratsunsa portin liepeille.
"Joo, tultiinhan me. osaatteko yhtään sanoa, kuinka paljon kapasiteettia sillä on noin tulevaisuus. Eikös se nyt ollut vasta siinä neljän vuoden paikkeilla?" kysyi kiinnostuneena, katsellen tummaharjaista oritta, joka katseli hieman taaksepäin, kohti pientä sekametsälänttiä.
"No täähän on ihan hurjan kapasiteetikas ainakin esteille! On se nyt koulussaki Helppo C-tasonen, eiköhän ainaki B:hen päästä, mut hyppää jo nyt tosi hienosti! Nivå, tän emä, hyppää yli metriä..." ratsastaja selosti meille iloisesti, taputellen ratsunsa kaulaa.
"Ratana?" kysyi hämmästyneenä, kuinka hienosti edessäni olevan hevosen emä hyppäsi.
"Joo, maastossa sitte satasta." Axel sanoi hymyillen.
"Ootko jo hypänny sen kanssa? Jos näyttäisit vähän että miten se kulkee ja hyppää vaikka pari pikkuestettä, niin me mennään sua häiritsemästä." Axel pyysi ystävällisellä äänensävyllä ratsastajaa, joka nyökkäsi ja lähti sitten ravaamaan pitkin kaviouraa.
Katselin orin menoa, ihastellen orin komeaa ulkomuotoa ja sitä, kuinka temmokkaasti se ravasi ja lopulta laukkasi, mutta näytti pysyvän hyvin käsissä. Ratsukko kulki kohti pienehköä, noin kuudenkymmenen sentin estettä, hypäten sen vaivatta. Henkäisin nähdessäni, kuinka hienolla tekniikalla Haudankaivaja hyppäsi. Siinä vaiheessa, kun ori hörähti kuuluvasti ohitseni kiitäessään, totesin, että tuo hevonen pitäisi saada. En sanonut sitä vielä ääneen ja juuri kun olin kehumassa ratsukon menoa, taivas repesi. Rankkasade pyyhkiytyi tallin ylle ja iski kovana vasten maata.
"Mee sen kanssa maneesiin!" Axel huudahti ratsukolle, joka käveli kohti porttia, jota Axel oli juuri avaamassa. Ratsukko köpötteli pois, kohti suurta maneesia. Axel johdatteli meidät kuivaan ja lämpimään talliin, jossa hän johdatteli meidät suoraan eräälle karsinalle, jonka ovella odotteli suurisilmäinen tamma, joka nuuhki heti Axelin läpikotaisin.
"Tää tässä on Noitapata. Haluutteko antaa sille jotain purtavaa, niin ootte seuraavat viis vuotta sen lempi-ihmisiä?" Axel naurahti, työntäen tamman siron pään pois nuuhkimasta taskujaan, kaivaen juuri tutkitus taskun pohjalta puolikkaan porkkanan.
"Hän on ilmeisesti perso ruoalle?" naurahdin syöttäessäni tammalle porkkananpalaa, jonka kaunotar veteli välittömästi hyppysistäni. Axel nyökkäsi, alkaen sitten luonneoida tamman kapasiteettia.
"Onko tää mimmonen sillee perusluonteeltaan?" kysyin kuultuani koulukapasiteetista.
"No, tä on tämmönen tamma. Yhtenä päivänä kaikki on tosi kivaa ja mahtavaa jeejeejee, mut sitten seuraavana päivänä hyvä kun tarhaan saa raahattua. Ihan perusluonteeltaan tosi tottelevainen ja ystävällinen eikä vähästä hätkähdä, mutta sitten kun on semmonen päivä, ettei mikään huvita, niin sen kyllä huomaa. " Axel esitteli meille, rapsutellen samalla tamman kaunista päämerkkiä, joka levittyi nuoren tamman kasvoille. Pitkä otsatukka roikkui tamman ihastuttavien, pehmeän ruskeiden silmien yllä, mutta se ei tahtia haitannut.
"No, ootteko kiinnostuneita?" Axel kysyi sitten, kääntyen meitä kohti. Äitini kiinnitti katseensa kysyvänä minuun, jolloin nyökkäsin hymyillen.
"Valtavan kiinnostuneita molemmista!" totesin, jolloin Axelin kasvoille levisi vielä lämpimämpi hymy.
"No, ihan mielelläni mä nää teille myyn. Eipä näitä oo kukaan uu kysellyt, niin mun puolesta saate ottaa vaikka heti mukaan, mutta tuskin ihan heti teillekään käy."
"Juu, ei ihan heti voida napata mukaan, vaikka mieli tekis. Jos tullaan ens viikolla, ehkä loppuviikosta, hakemaan nää? Ja tehdään vaikka kauppakirjat siinä samassa?" ehdotin, johon Axel suostui. Tyytyväisenä moikat sanottuamme saapastelimme autoa kohden, jutellen ja kehuen molempia kasvatteja. Että olikin osunut taas mahtavat hevoset eteen!
Selailin eilen ostamaani kirjaa nuokkuen sängylläni. Ulkoa siivilöityi syksyn kylmää, harmaata valoa, joka valaisi kirjan sivuja. Syyslomaviikko oli vasta aluillaan ja vaikka minun olisi pitänyt heittää parit ripaskat tallipihalla ja olla innosta tulvillani, minua ei huvittanut oikein mikään.
Tajusin nukahtaneeni vasta kun heräsin puhelimeni laulantaan. Nappasin nokian käteeni ja unenpöpperöisellä äänellä vastasin puhelimeen katsomatta, kuka soitti.
"Oliksä nukkumassa? Raahaatko ittes tänne, äitis ja mä lähetään kohta kattomaan niitä Ulapan tallin kasvatteja jotka bongasit!" kuulin tallityöntekijän pirtsakan äänen luurin toisesta päästä. Hetken aivonystyräni tekivät töitä, mikä hiton varsa, mutta tajutessani, mistä oli puhe, hyppäsin lattialle, puutuneiden jalkojeni antaessa periksi ja romahtaessani lattialle kiroillen.
"Joo mä oon tulossa! Ei se viittis tulla hakemaan mua, en usko et saan nyt kyytiä keltään... Keskustan kouluissa on vasta ens viikolla loma ja Innaki pääsee vasta neljän jälkeen." puhuin puhelimeen puristaessani luuria olkapääni ja korvani välissä, samalla vetäen ratsastushousuja jalkoihini. Avasin toisella kädellä oven, jonka takaa kuulin kissani ja koirani mölyämisen, kun kaksikko tajusi minun heränneen - no joo, nykyään kissoja oli väliaikaisesti viisi, sillä Naya oli pyöräyttänyt parit pennut eivätkä ne olleet vielä luovutusiässäkään. Päästettyäni eläinlauman huoneeseeni mekastamaan, sanoin heipat minulle soittaneelle Janetelle ja vedin vielä paremman takin päälleni. Hätistin kissalauman jaloistani ja nappasin Midaksen hihnaan. Normaalisti piski oli pihalla tähän aikaan, mutta olin ottanut sen aiemmin päivällä sisälle suerakseni hiljaiseen taloon.
Juoksutin Midaksen muutaman puskan kautta pihalla ja iskin sen sitten kiusaamaan muita koiria ulkohäkkiin, jonka jälkeen saapastelin Vaahterapolun parkkipaikalle.
Viimeinkin Ulapan talli näkyi mutkan takaa ja jännitys kouraisi vatsanpohjaani. Ulapan tallin tarhoissa laidunsi upean värisiä suomenhevosia, joita en voinut olla kuolaamatta. Vilkaisin taivaalle astuessani ulos autosta, todeten tummien pilvien valtaavan syystaivasta. Laskiessani katseeni alas taivaalta, näin Ulapan tallin omistajan, Axelin, suuntaavan kohta meitä.
"Te tulitte kattomaan niitä kasvatteja, eikös?" omistaja tarkisti kaikkia tervehdittyään. Vastasin innoissani, että totta tosiaan olimme, jolloin Axel vilkaisi kentän suunnalle.
"Haudankaivaja meni vähän aikaa sitte kentälle työskentelemään, että voidaan sitä käydä kurkkaamassa. Sitten tehän olitte kiinnostuneet siitä Noitapadastakin? Se on nyt sisällä kuivattelemassa, kun just pestiin se, että jos käydään sekin kurkkaamassa?" Axel ehdotti hymy huulillaan, jolloin nyökkäsin tomerasti, lähtien tallin omistajan perässä kohti kenttää, jolla näytti pyörivän kaksi ratsukkoa: ilmeisesti loppukäyntejä juuri ottava suomenhevostamma kentän lähemmässä päässä ja toisella puolella ravaili eloisa suomenhevosori, joka pärskyi mennessään. Kentälle oli pystytetty muutama pieni este, joita ruunivoikko ori kyttäili ohi mennessään. Pienikokoinen nainen istui orin selässä hymyillen, huiskuttaen nopeasti kädellään Axelille.
"Tekö tulitte kattomaan Haudankaivajaa?" brunette kysyi ratsastettuaan kuuloetäisyydelle. Teimme tilaa kentältä poistuvalle ratsukolle samalla kun nainen pysäytti ratsunsa portin liepeille.
"Joo, tultiinhan me. osaatteko yhtään sanoa, kuinka paljon kapasiteettia sillä on noin tulevaisuus. Eikös se nyt ollut vasta siinä neljän vuoden paikkeilla?" kysyi kiinnostuneena, katsellen tummaharjaista oritta, joka katseli hieman taaksepäin, kohti pientä sekametsälänttiä.
"No täähän on ihan hurjan kapasiteetikas ainakin esteille! On se nyt koulussaki Helppo C-tasonen, eiköhän ainaki B:hen päästä, mut hyppää jo nyt tosi hienosti! Nivå, tän emä, hyppää yli metriä..." ratsastaja selosti meille iloisesti, taputellen ratsunsa kaulaa.
"Ratana?" kysyi hämmästyneenä, kuinka hienosti edessäni olevan hevosen emä hyppäsi.
"Joo, maastossa sitte satasta." Axel sanoi hymyillen.
"Ootko jo hypänny sen kanssa? Jos näyttäisit vähän että miten se kulkee ja hyppää vaikka pari pikkuestettä, niin me mennään sua häiritsemästä." Axel pyysi ystävällisellä äänensävyllä ratsastajaa, joka nyökkäsi ja lähti sitten ravaamaan pitkin kaviouraa.
Katselin orin menoa, ihastellen orin komeaa ulkomuotoa ja sitä, kuinka temmokkaasti se ravasi ja lopulta laukkasi, mutta näytti pysyvän hyvin käsissä. Ratsukko kulki kohti pienehköä, noin kuudenkymmenen sentin estettä, hypäten sen vaivatta. Henkäisin nähdessäni, kuinka hienolla tekniikalla Haudankaivaja hyppäsi. Siinä vaiheessa, kun ori hörähti kuuluvasti ohitseni kiitäessään, totesin, että tuo hevonen pitäisi saada. En sanonut sitä vielä ääneen ja juuri kun olin kehumassa ratsukon menoa, taivas repesi. Rankkasade pyyhkiytyi tallin ylle ja iski kovana vasten maata.
"Mee sen kanssa maneesiin!" Axel huudahti ratsukolle, joka käveli kohti porttia, jota Axel oli juuri avaamassa. Ratsukko köpötteli pois, kohti suurta maneesia. Axel johdatteli meidät kuivaan ja lämpimään talliin, jossa hän johdatteli meidät suoraan eräälle karsinalle, jonka ovella odotteli suurisilmäinen tamma, joka nuuhki heti Axelin läpikotaisin.
"Tää tässä on Noitapata. Haluutteko antaa sille jotain purtavaa, niin ootte seuraavat viis vuotta sen lempi-ihmisiä?" Axel naurahti, työntäen tamman siron pään pois nuuhkimasta taskujaan, kaivaen juuri tutkitus taskun pohjalta puolikkaan porkkanan.
"Hän on ilmeisesti perso ruoalle?" naurahdin syöttäessäni tammalle porkkananpalaa, jonka kaunotar veteli välittömästi hyppysistäni. Axel nyökkäsi, alkaen sitten luonneoida tamman kapasiteettia.
"Onko tää mimmonen sillee perusluonteeltaan?" kysyin kuultuani koulukapasiteetista.
"No, tä on tämmönen tamma. Yhtenä päivänä kaikki on tosi kivaa ja mahtavaa jeejeejee, mut sitten seuraavana päivänä hyvä kun tarhaan saa raahattua. Ihan perusluonteeltaan tosi tottelevainen ja ystävällinen eikä vähästä hätkähdä, mutta sitten kun on semmonen päivä, ettei mikään huvita, niin sen kyllä huomaa. " Axel esitteli meille, rapsutellen samalla tamman kaunista päämerkkiä, joka levittyi nuoren tamman kasvoille. Pitkä otsatukka roikkui tamman ihastuttavien, pehmeän ruskeiden silmien yllä, mutta se ei tahtia haitannut.
"No, ootteko kiinnostuneita?" Axel kysyi sitten, kääntyen meitä kohti. Äitini kiinnitti katseensa kysyvänä minuun, jolloin nyökkäsin hymyillen.
"Valtavan kiinnostuneita molemmista!" totesin, jolloin Axelin kasvoille levisi vielä lämpimämpi hymy.
"No, ihan mielelläni mä nää teille myyn. Eipä näitä oo kukaan uu kysellyt, niin mun puolesta saate ottaa vaikka heti mukaan, mutta tuskin ihan heti teillekään käy."
"Juu, ei ihan heti voida napata mukaan, vaikka mieli tekis. Jos tullaan ens viikolla, ehkä loppuviikosta, hakemaan nää? Ja tehdään vaikka kauppakirjat siinä samassa?" ehdotin, johon Axel suostui. Tyytyväisenä moikat sanottuamme saapastelimme autoa kohden, jutellen ja kehuen molempia kasvatteja. Että olikin osunut taas mahtavat hevoset eteen!