Perustiedot
Nimi:
Sukupuoli: Ikä: Rotu: Painotus: Koulutustaso: Kasvattaja: |
Ulapan Haudankaivaja "Dan"
Ori 4v Suomenhevonen Esteratsu Ko HeB re 110cm me 100cm irt 120cm Ei opetettu ajolle Ulapan talli, ULAP7088 |
Väri:
Säkä: Syntynyt: Saavutukset: Rekisterinumero: Omistaja: |
Ruunivoikko
154cm 7.10.2014 Ei saavutuksia VH15-018-2195 Kuroibaka (VRL-12167) |
Luonne
"Ruunivoikko Dan löytyi Ulapan myytävistä kasvateista muutaman muun hevosen seurasta ja heti huomattuani orin hienon värin ja upeat vanhemmat, ei minun tarvinnut kauaa miettinyt, halusinko Danin talliani asuttamaan! Danin kanssa talliin muutti samalta kasvattajalta myös ihastuttava Ulapan Noitapata. "
Dan on utelias ja sosiaalinen herra, jolta löytyy omaa tahtoa ja tempperamenttiakin sitä tarvittaessa. Komea ori tietää olevansa hieno - sitähän sille on hoettu koko sen elämän, eikä turhaan: ori tulee toimeen hienosti muiden hevosten kanssa, mutta tulee toimeen lähestulkoon jokaisen ihmisotuksenkin kanssa: ori ei pahemmin testaile tai vänkyröi uusienkaan tai kokemattomien kanssa.
Tarhasta haettaessa Dan tulee kyllä varsin hienosti, vaikka saattaakin kyhjötellä jossain tarhan keskiosassa. Karkuun ori siis ei lähde, muttei ole juoksujalkaa portilla vastassa.
Taluttaessa Dan kulkee koiran tavoin taluttajan perässä, välillä töykkien taluttajan selkää, jos on jäänyt muka liian vähälle huomiolle.
Hoitaessa Dan pysyy nätisti paikallaan sidottuna, mutta vapaana ollessaan on turhankin kiinnostunut hoitajan taskujen sisällöstä. Vatsaa harjattaessa ori on hieman nyrpeä ja vuohiskuoppia putsattaessa ori saattaa osoittaa mieltään koputtelemalla toisia kavioitaan maahan - tämä tapa on perua ajoista, kun orilla oli kausi, jolloin sillä oli paljon riviä, vaikka kuopat puhdistettiin aina hyvin. Tämän takia orin jalkojen kanssa olalan hurjan tarkkoja, ettei Danille kehity enää yhtään riviä. Satula ja suitset menevät päälle kuin ratsastuskoulun automaattipollella - eli pää on katossa ja vatsa pyöreämpi kuin viimeisillään tiineellä olevalla tammalla. Vaikka Dan on todella miellyttävä ratsastaa, ei se ota varusteita päälleen ainakaan riemusta kiljuen ...
Kuten aiemmin sanottu, Dan on todella mukava ratsastaa. Ori kannattelee päänsä hienosti ja se käyttää koko kroppaansa, vaikka saattaa silloin tällöin olla turhan tahdikas. Askel on tarmokas ja nopea ja erityisesti orin ravi on todella miellyttävä: laukka sen sijaan on matkaa voittava ja liidokas ravin ollessa lyhyttahtisempi ja jämäkämpi.
Esteillä Dan on perus suokkiputeksi suorastaan uskomaton - orilla on selkeät suunnitelmat, mutta vaikka ori näyttää jopa kaahottelevan, pysyy se kuitenkin käsissä melko hyvin ja ennen kaikkea orin hyppytekniikka on todella hyvä. Ori ponnistaa vahvasti, joskin usein liian läheltä ja sillä on pehmeä laskeutuminen, vaikka lähtö olisi romuluinenkin.
Maastossa Dan on herkkä ja turhankin vilkas. Ori säikähtää melko helposti ja vaikkea lähde käsistä, on se välillä hieman vaikea hallittava maastossa varsinkin kokemattomalla ratsastajalla.
Traileri on Danille tuttu ja turvallinen eikä sen kanssa ole ongelmia. Pesua Dan ei karsasta, uittoa sen sijaan hieman enemmän - ori ei periaatteessa koskaan lähde uimaan, vaan polskuttelee polvenkorkuisessa vedessä into piukassa.
Dan on utelias ja sosiaalinen herra, jolta löytyy omaa tahtoa ja tempperamenttiakin sitä tarvittaessa. Komea ori tietää olevansa hieno - sitähän sille on hoettu koko sen elämän, eikä turhaan: ori tulee toimeen hienosti muiden hevosten kanssa, mutta tulee toimeen lähestulkoon jokaisen ihmisotuksenkin kanssa: ori ei pahemmin testaile tai vänkyröi uusienkaan tai kokemattomien kanssa.
Tarhasta haettaessa Dan tulee kyllä varsin hienosti, vaikka saattaakin kyhjötellä jossain tarhan keskiosassa. Karkuun ori siis ei lähde, muttei ole juoksujalkaa portilla vastassa.
Taluttaessa Dan kulkee koiran tavoin taluttajan perässä, välillä töykkien taluttajan selkää, jos on jäänyt muka liian vähälle huomiolle.
Hoitaessa Dan pysyy nätisti paikallaan sidottuna, mutta vapaana ollessaan on turhankin kiinnostunut hoitajan taskujen sisällöstä. Vatsaa harjattaessa ori on hieman nyrpeä ja vuohiskuoppia putsattaessa ori saattaa osoittaa mieltään koputtelemalla toisia kavioitaan maahan - tämä tapa on perua ajoista, kun orilla oli kausi, jolloin sillä oli paljon riviä, vaikka kuopat puhdistettiin aina hyvin. Tämän takia orin jalkojen kanssa olalan hurjan tarkkoja, ettei Danille kehity enää yhtään riviä. Satula ja suitset menevät päälle kuin ratsastuskoulun automaattipollella - eli pää on katossa ja vatsa pyöreämpi kuin viimeisillään tiineellä olevalla tammalla. Vaikka Dan on todella miellyttävä ratsastaa, ei se ota varusteita päälleen ainakaan riemusta kiljuen ...
Kuten aiemmin sanottu, Dan on todella mukava ratsastaa. Ori kannattelee päänsä hienosti ja se käyttää koko kroppaansa, vaikka saattaa silloin tällöin olla turhan tahdikas. Askel on tarmokas ja nopea ja erityisesti orin ravi on todella miellyttävä: laukka sen sijaan on matkaa voittava ja liidokas ravin ollessa lyhyttahtisempi ja jämäkämpi.
Esteillä Dan on perus suokkiputeksi suorastaan uskomaton - orilla on selkeät suunnitelmat, mutta vaikka ori näyttää jopa kaahottelevan, pysyy se kuitenkin käsissä melko hyvin ja ennen kaikkea orin hyppytekniikka on todella hyvä. Ori ponnistaa vahvasti, joskin usein liian läheltä ja sillä on pehmeä laskeutuminen, vaikka lähtö olisi romuluinenkin.
Maastossa Dan on herkkä ja turhankin vilkas. Ori säikähtää melko helposti ja vaikkea lähde käsistä, on se välillä hieman vaikea hallittava maastossa varsinkin kokemattomalla ratsastajalla.
Traileri on Danille tuttu ja turvallinen eikä sen kanssa ole ongelmia. Pesua Dan ei karsasta, uittoa sen sijaan hieman enemmän - ori ei periaatteessa koskaan lähde uimaan, vaan polskuttelee polvenkorkuisessa vedessä into piukassa.
Suku ja jälkeläiset
i. Vuoripeikko m HeB re 100cm |
ii. Vintteri evm | iii. Voiskeri evm | iiii. Selitys evm |
iiie. Lennokas evm | |||
iie. Wiliina evm | iiei. Valtimo evm | ||
iiee. Lilliputti evm | |||
ie. Sinisiipi evm | iei. Apollo evm | ieii. Suohaukka evm | |
ieie. Talvikki evm | |||
iee. Hallava evm | ieei. Takiainen evm | ||
ieee. Pohjanpaju evm | |||
e. Nivå pe HeA re 110cm |
ei. Åkar evm | eii. Varro evm | eiii. Yngvar evm |
eiie. Malik evm | |||
eie. Fåhle evm | eiei. Grålle evm | ||
eiee. Grittle evm | |||
ee. Valtra evm | eei. Halvar evm | eeii. Maanvaiva evm | |
eeie. Helminauha evm | |||
eee. Bellar evm | eeei. Grimmarevm | ||
eeee. Kjellar evm |
Sijoitukset
JAOS
00.00.0000 - järjestyspaikka - luokka - sijotus |
JAOS
00.00.0000 - järjestyspaikka - luokka - sijotus |
JAOS
00.00.0000 - järjestyspaikka - luokka - sijotus |
Päiväkirja
14.10.2014 - Katselemassa - Kirjoittanut Petra Lukkari (Kuroibaka)
Selailin eilen ostamaani kirjaa nuokkuen sängylläni. Ulkoa siivilöityi syksyn kylmää, harmaata valoa, joka valaisi kirjan sivuja. Syyslomaviikko oli vasta aluillaan ja vaikka minun olisi pitänyt heittää parit ripaskat tallipihalla ja olla innosta tulvillani, minua ei huvittanut oikein mikään.
Tajusin nukahtaneeni vasta kun heräsin puhelimeni laulantaan. Nappasin nokialaisen käteeni ja unenpöpperöisellä äänellä vastasin puhelimeen katsomatta, kuka soitti.
"Oliksä nukkumassa? Raahaatko ittes tänne, äitis ja mä lähetään kohta kattomaan niitä Ulapan tallin kasvatteja jotka bongasit!" kuulin tallityöntekijän pirtsakan äänen luurin toisesta päästä. Hetken aivonystyräni tekivät töitä, mikä hiton varsa, mutta tajutessani, mistä oli puhe, hyppäsin lattialle, puutuneiden jalkojeni antaessa periksi ja romahtaessani lattialle kiroillen.
"Joo mä oon tulossa! Ei se viittis tulla hakemaan mua, en usko et saan nyt kyytiä keltään... Keskustan kouluissa on vasta ens viikolla loma ja Innaki pääsee vasta neljän jälkeen." puhuin puhelimeen puristaessani luuria olkapääni ja korvani välissä, samalla vetäen ratsastushousuja jalkoihini. Avasin toisella kädellä oven, jonka takaa kuulin kissani ja koirani mölyämisen, kun kaksikko tajusi minun heränneen - no joo, nykyään kissoja oli väliaikaisesti viisi, sillä Naya oli pyöräyttänyt parit pennut eivätkä ne olleet vielä luovutusiässäkään. Päästettyäni eläinlauman huoneeseeni mekastamaan, sanoin heipat minulle soittaneelle Janetelle ja vedin vielä paremman takin päälleni. Hätistin kissalauman jaloistani ja nappasin Midaksen hihnaan. Normaalisti piski oli pihalla tähän aikaan, mutta olin ottanut sen aiemmin päivällä sisälle suerakseni hiljaiseen taloon.
Juoksutin Midaksen muutaman puskan kautta pihalla ja iskin sen sitten kiusaamaan muita koiria ulkohäkkiin, jonka jälkeen saapastelin Vaahterapolun parkkipaikalle.
Viimeinkin Ulapan talli näkyi mutkan takaa ja jännitys kouraisi vatsanpohjaani. Ulapan tallin tarhoissa laidunsi upean värisiä suomenhevosia, joita en voinut olla kuolaamatta. Vilkaisin taivaalle astuessani ulos autosta, todeten tummien pilvien valtaavan syystaivasta. Laskiessani katseeni alas taivaalta, näin Ulapan tallin omistajan, Axelin, suuntaavan kohta meitä.
"Te tulitte kattomaan niitä kasvatteja, eikös?" omistaja tarkisti kaikkia tervehdittyään. Vastasin innoissani, että totta tosiaan olimme, jolloin Axel vilkaisi kentän suunnalle.
"Haudankaivaja meni vähän aikaa sitte kentälle työskentelemään, että voidaan sitä käydä kurkkaamassa. Sitten tehän olitte kiinnostuneet siitä Noitapadastakin? Se on nyt sisällä kuivattelemassa, kun just pestiin se, että jos käydään sekin kurkkaamassa?" Axel ehdotti hymy huulillaan, jolloin nyökkäsin tomerasti, lähtien tallin omistajan perässä kohti kenttää, jolla näytti pyörivän kaksi ratsukkoa: ilmeisesti loppukäyntejä juuri ottava suomenhevostamma kentän lähemmässä päässä ja toisella puolella ravaili eloisa suomenhevosori, joka pärskyi mennessään. Kentälle oli pystytetty muutama pieni este, joita ruunivoikko ori kyttäili ohi mennessään. Pienikokoinen nainen istui orin selässä hymyillen, huiskuttaen nopeasti kädellään Axelille.
"Tekö tulitte kattomaan Haudankaivajaa?" brunette kysyi ratsastettuaan kuuloetäisyydelle. Teimme tilaa kentältä poistuvalle ratsukolle samalla kun nainen pysäytti ratsunsa portin liepeille.
"Joo, tultiinhan me. osaatteko yhtään sanoa, kuinka paljon kapasiteettia sillä on noin tulevaisuus. Eikös se nyt ollut vasta siinä neljän vuoden paikkeilla?" kysyi kiinnostuneena, katsellen tummaharjaista oritta, joka katseli hieman taaksepäin, kohti pientä sekametsälänttiä.
"No täähän on ihan hurjan kapasiteetikas ainakin esteille! On se nyt koulussaki Helppo C-tasonen, eiköhän ainaki B:hen päästä, mut hyppää jo nyt tosi hienosti! Nivå, tän emä, hyppää yli metriä..." ratsastaja selosti meille iloisesti, taputellen ratsunsa kaulaa.
"Ratana?" kysyi hämmästyneenä, kuinka hienosti edessäni olevan hevosen emä hyppäsi.
"Joo, maastossa sitte satasta." Axel sanoi hymyillen, tietty ylpeys äänessään.
"Ootko jo hypänny sen kanssa? Jos näyttäisit vähän että miten se kulkee ja hyppää vaikka pari pikkuestettä, niin me mennään sua häiritsemästä." Axel pyysi ystävällisellä äänensävyllä ratsastajaa, joka nyökkäsi ja lähti sitten ravaamaan pitkin kaviouraa.
Katselin orin menoa, ihastellen orin komeaa ulkomuotoa ja sitä, kuinka temmokkaasti se ravasi ja lopulta laukkasi, mutta näytti pysyvän hyvin käsissä. Ratsukko kulki kohti pienehköä, noin kuudenkymmenen sentin estettä, hypäten sen vaivatta. Henkäisin nähdessäni, kuinka hienolla tekniikalla Haudankaivaja hyppäsi. Siinä vaiheessa, kun ori hörähti kuuluvasti ohitseni kiitäessään, totesin, että tuo hevonen pitäisi saada. En sanonut sitä vielä ääneen ja juuri kun olin kehumassa ratsukon menoa, taivas repesi. Rankkasade pyyhkiytyi tallin ylle ja iski kovana vasten maata.
"Mee sen kanssa maneesiin!" Axel huudahti ratsukolle, joka käveli kohti porttia, jota Axel oli juuri avaamassa. Ratsukko köpötteli pois, kohti suurta maneesia. Axel johdatteli meidät kuivaan ja lämpimään talliin, jossa hän johdatteli meidät suoraan eräälle karsinalle, jonka ovella odotteli suurisilmäinen tamma, joka nuuhki heti Axelin läpikotaisin.
"Tää tässä on Noitapata. Haluutteko antaa sille jotain purtavaa, niin ootte seuraavat viis vuotta sen lempi-ihmisiä?" Axel naurahti, työntäen tamman siron pään pois nuuhkimasta taskujaan, kaivaen juuri tutkitus taskun pohjalta puolikkaan porkkanan.
"Hän on ilmeisesti perso ruoalle?" naurahdin syöttäessäni tammalle porkkananpalaa, jonka kaunotar veteli välittömästi hyppysistäni. Axel nyökkäsi, alkaen sitten luonneoida tamman kapasiteettia.
"Onko tää mimmonen sillee perusluonteeltaan?" kysyin kuultuani koulukapasiteetista.
"No, tä on tämmönen tamma. Yhtenä päivänä kaikki on tosi kivaa ja mahtavaa jeejeejee, mut sitten seuraavana päivänä hyvä kun tarhaan saa raahattua. Ihan perusluonteeltaan tosi tottelevainen ja ystävällinen eikä vähästä hätkähdä, mutta sitten kun on semmonen päivä, ettei mikään huvita, niin sen kyllä huomaa. " Axel esitteli meille, rapsutellen samalla tamman kaunista päämerkkiä, joka levittyi nuoren tamman kasvoille. Pitkä otsatukka roikkui tamman ihastuttavien herasilmien yllä, mutta se ei tahtia haitannut.
"No, ootteko kiinnostuneita?" Axel kysyi sitten, kääntyen meitä kohti. Äitini kiinnitti katseensa kysyvänä minuun, jolloin nyökkäsin hymyillen.
"Valtavan kiinnostuneita molemmista!" totesin, jolloin Axelin kasvoille levisi vielä lämpimämpi hymy.
"No, ihan mielelläni mä nää teille myyn. Eipä näitä oo kukaan muu kysellyt, niin mun puolesta saate ottaa vaikka heti mukaan, mutta tuskin ihan heti teillekään käy."
"Juu, ei ihan heti voida napata mukaan, vaikka mieli tekis. Jos tullaan ens viikolla, ehkä loppuviikosta, hakemaan nää? Ja tehdään vaikka kauppakirjat siinä samassa?" ehdotin, johon Axel suostui. Tyytyväisenä moikat sanottuamme saapastelimme autoa kohden, jutellen ja kehuen molempia kasvatteja. Että olikin osunut taas mahtavat hevoset eteen!
05.01.2015 - Uusi vuosi, uudet kujeet - Kirjoittanut Petra Lukkari (Kuroibaka)
Suin Danin talvikarvaa tuskastuneena. Orista lähti aivan mielettömästi karvaa, mutta minkäs sille mahtoi - toki mieleni teki klipata paksukarvaisimmat suokit, mutta toisaalta pitkät ulkoiluajat ja Suomen hyinen talvi sai pitkän ja lämpimän tavikarvan pitämisen helpompana ja hevosellekin mukavampana vaihtoehtona. Kaikki hevoset olivat saaneet enemmän tai vähemmän lomailla joulunpyhät ja uudenvuoden, mutta nyt oli taasen aika nousta satulaan! Olin kuitenkin suunnitellut vain kevyttä puomiharjoittelua näin loman lopuksi, joten heitin Danin tummahkoon selkään
Selailin eilen ostamaani kirjaa nuokkuen sängylläni. Ulkoa siivilöityi syksyn kylmää, harmaata valoa, joka valaisi kirjan sivuja. Syyslomaviikko oli vasta aluillaan ja vaikka minun olisi pitänyt heittää parit ripaskat tallipihalla ja olla innosta tulvillani, minua ei huvittanut oikein mikään.
Tajusin nukahtaneeni vasta kun heräsin puhelimeni laulantaan. Nappasin nokialaisen käteeni ja unenpöpperöisellä äänellä vastasin puhelimeen katsomatta, kuka soitti.
"Oliksä nukkumassa? Raahaatko ittes tänne, äitis ja mä lähetään kohta kattomaan niitä Ulapan tallin kasvatteja jotka bongasit!" kuulin tallityöntekijän pirtsakan äänen luurin toisesta päästä. Hetken aivonystyräni tekivät töitä, mikä hiton varsa, mutta tajutessani, mistä oli puhe, hyppäsin lattialle, puutuneiden jalkojeni antaessa periksi ja romahtaessani lattialle kiroillen.
"Joo mä oon tulossa! Ei se viittis tulla hakemaan mua, en usko et saan nyt kyytiä keltään... Keskustan kouluissa on vasta ens viikolla loma ja Innaki pääsee vasta neljän jälkeen." puhuin puhelimeen puristaessani luuria olkapääni ja korvani välissä, samalla vetäen ratsastushousuja jalkoihini. Avasin toisella kädellä oven, jonka takaa kuulin kissani ja koirani mölyämisen, kun kaksikko tajusi minun heränneen - no joo, nykyään kissoja oli väliaikaisesti viisi, sillä Naya oli pyöräyttänyt parit pennut eivätkä ne olleet vielä luovutusiässäkään. Päästettyäni eläinlauman huoneeseeni mekastamaan, sanoin heipat minulle soittaneelle Janetelle ja vedin vielä paremman takin päälleni. Hätistin kissalauman jaloistani ja nappasin Midaksen hihnaan. Normaalisti piski oli pihalla tähän aikaan, mutta olin ottanut sen aiemmin päivällä sisälle suerakseni hiljaiseen taloon.
Juoksutin Midaksen muutaman puskan kautta pihalla ja iskin sen sitten kiusaamaan muita koiria ulkohäkkiin, jonka jälkeen saapastelin Vaahterapolun parkkipaikalle.
Viimeinkin Ulapan talli näkyi mutkan takaa ja jännitys kouraisi vatsanpohjaani. Ulapan tallin tarhoissa laidunsi upean värisiä suomenhevosia, joita en voinut olla kuolaamatta. Vilkaisin taivaalle astuessani ulos autosta, todeten tummien pilvien valtaavan syystaivasta. Laskiessani katseeni alas taivaalta, näin Ulapan tallin omistajan, Axelin, suuntaavan kohta meitä.
"Te tulitte kattomaan niitä kasvatteja, eikös?" omistaja tarkisti kaikkia tervehdittyään. Vastasin innoissani, että totta tosiaan olimme, jolloin Axel vilkaisi kentän suunnalle.
"Haudankaivaja meni vähän aikaa sitte kentälle työskentelemään, että voidaan sitä käydä kurkkaamassa. Sitten tehän olitte kiinnostuneet siitä Noitapadastakin? Se on nyt sisällä kuivattelemassa, kun just pestiin se, että jos käydään sekin kurkkaamassa?" Axel ehdotti hymy huulillaan, jolloin nyökkäsin tomerasti, lähtien tallin omistajan perässä kohti kenttää, jolla näytti pyörivän kaksi ratsukkoa: ilmeisesti loppukäyntejä juuri ottava suomenhevostamma kentän lähemmässä päässä ja toisella puolella ravaili eloisa suomenhevosori, joka pärskyi mennessään. Kentälle oli pystytetty muutama pieni este, joita ruunivoikko ori kyttäili ohi mennessään. Pienikokoinen nainen istui orin selässä hymyillen, huiskuttaen nopeasti kädellään Axelille.
"Tekö tulitte kattomaan Haudankaivajaa?" brunette kysyi ratsastettuaan kuuloetäisyydelle. Teimme tilaa kentältä poistuvalle ratsukolle samalla kun nainen pysäytti ratsunsa portin liepeille.
"Joo, tultiinhan me. osaatteko yhtään sanoa, kuinka paljon kapasiteettia sillä on noin tulevaisuus. Eikös se nyt ollut vasta siinä neljän vuoden paikkeilla?" kysyi kiinnostuneena, katsellen tummaharjaista oritta, joka katseli hieman taaksepäin, kohti pientä sekametsälänttiä.
"No täähän on ihan hurjan kapasiteetikas ainakin esteille! On se nyt koulussaki Helppo C-tasonen, eiköhän ainaki B:hen päästä, mut hyppää jo nyt tosi hienosti! Nivå, tän emä, hyppää yli metriä..." ratsastaja selosti meille iloisesti, taputellen ratsunsa kaulaa.
"Ratana?" kysyi hämmästyneenä, kuinka hienosti edessäni olevan hevosen emä hyppäsi.
"Joo, maastossa sitte satasta." Axel sanoi hymyillen, tietty ylpeys äänessään.
"Ootko jo hypänny sen kanssa? Jos näyttäisit vähän että miten se kulkee ja hyppää vaikka pari pikkuestettä, niin me mennään sua häiritsemästä." Axel pyysi ystävällisellä äänensävyllä ratsastajaa, joka nyökkäsi ja lähti sitten ravaamaan pitkin kaviouraa.
Katselin orin menoa, ihastellen orin komeaa ulkomuotoa ja sitä, kuinka temmokkaasti se ravasi ja lopulta laukkasi, mutta näytti pysyvän hyvin käsissä. Ratsukko kulki kohti pienehköä, noin kuudenkymmenen sentin estettä, hypäten sen vaivatta. Henkäisin nähdessäni, kuinka hienolla tekniikalla Haudankaivaja hyppäsi. Siinä vaiheessa, kun ori hörähti kuuluvasti ohitseni kiitäessään, totesin, että tuo hevonen pitäisi saada. En sanonut sitä vielä ääneen ja juuri kun olin kehumassa ratsukon menoa, taivas repesi. Rankkasade pyyhkiytyi tallin ylle ja iski kovana vasten maata.
"Mee sen kanssa maneesiin!" Axel huudahti ratsukolle, joka käveli kohti porttia, jota Axel oli juuri avaamassa. Ratsukko köpötteli pois, kohti suurta maneesia. Axel johdatteli meidät kuivaan ja lämpimään talliin, jossa hän johdatteli meidät suoraan eräälle karsinalle, jonka ovella odotteli suurisilmäinen tamma, joka nuuhki heti Axelin läpikotaisin.
"Tää tässä on Noitapata. Haluutteko antaa sille jotain purtavaa, niin ootte seuraavat viis vuotta sen lempi-ihmisiä?" Axel naurahti, työntäen tamman siron pään pois nuuhkimasta taskujaan, kaivaen juuri tutkitus taskun pohjalta puolikkaan porkkanan.
"Hän on ilmeisesti perso ruoalle?" naurahdin syöttäessäni tammalle porkkananpalaa, jonka kaunotar veteli välittömästi hyppysistäni. Axel nyökkäsi, alkaen sitten luonneoida tamman kapasiteettia.
"Onko tää mimmonen sillee perusluonteeltaan?" kysyin kuultuani koulukapasiteetista.
"No, tä on tämmönen tamma. Yhtenä päivänä kaikki on tosi kivaa ja mahtavaa jeejeejee, mut sitten seuraavana päivänä hyvä kun tarhaan saa raahattua. Ihan perusluonteeltaan tosi tottelevainen ja ystävällinen eikä vähästä hätkähdä, mutta sitten kun on semmonen päivä, ettei mikään huvita, niin sen kyllä huomaa. " Axel esitteli meille, rapsutellen samalla tamman kaunista päämerkkiä, joka levittyi nuoren tamman kasvoille. Pitkä otsatukka roikkui tamman ihastuttavien herasilmien yllä, mutta se ei tahtia haitannut.
"No, ootteko kiinnostuneita?" Axel kysyi sitten, kääntyen meitä kohti. Äitini kiinnitti katseensa kysyvänä minuun, jolloin nyökkäsin hymyillen.
"Valtavan kiinnostuneita molemmista!" totesin, jolloin Axelin kasvoille levisi vielä lämpimämpi hymy.
"No, ihan mielelläni mä nää teille myyn. Eipä näitä oo kukaan muu kysellyt, niin mun puolesta saate ottaa vaikka heti mukaan, mutta tuskin ihan heti teillekään käy."
"Juu, ei ihan heti voida napata mukaan, vaikka mieli tekis. Jos tullaan ens viikolla, ehkä loppuviikosta, hakemaan nää? Ja tehdään vaikka kauppakirjat siinä samassa?" ehdotin, johon Axel suostui. Tyytyväisenä moikat sanottuamme saapastelimme autoa kohden, jutellen ja kehuen molempia kasvatteja. Että olikin osunut taas mahtavat hevoset eteen!
05.01.2015 - Uusi vuosi, uudet kujeet - Kirjoittanut Petra Lukkari (Kuroibaka)
Suin Danin talvikarvaa tuskastuneena. Orista lähti aivan mielettömästi karvaa, mutta minkäs sille mahtoi - toki mieleni teki klipata paksukarvaisimmat suokit, mutta toisaalta pitkät ulkoiluajat ja Suomen hyinen talvi sai pitkän ja lämpimän tavikarvan pitämisen helpompana ja hevosellekin mukavampana vaihtoehtona. Kaikki hevoset olivat saaneet enemmän tai vähemmän lomailla joulunpyhät ja uudenvuoden, mutta nyt oli taasen aika nousta satulaan! Olin kuitenkin suunnitellut vain kevyttä puomiharjoittelua näin loman lopuksi, joten heitin Danin tummahkoon selkään