Istuin klinikan odotushuoneessa pää käsiini painettuna, kuunnellen välillä hevosten hirnuntaa ja kavioiden kopsahduksia lattiaan. Tuhkimon jalka oli tutkittavana; minulle oli aamuyöllä soitettu, että Tuhkimo oli karannut tarhastaan ja lähtenyt metsään. Suokille ei ollut ominaista karata, mutta ilmeisesti jokin oli säikäyttänyt tamman pahanpäiväsesti, ja hevonen oli mennyt sähkölangoista läpi ja karannut metsän puolelle. Olin lähtenyt heti tallille, ja pian etsintäpartio lähti pimeään aamyyöhön etsimään kellanpunaista tammaa.
Loppujen lopuksi, tuntien etsinnänjälkeen Tuhkimo oli löytynyt, mutta karmeassa kunnossa; ei teidetty, mitä suokille oli käynyt, mutta hevonen vain makasi maassa oikea takanen vääntyneenä outoon suuntaan. Ilmeisesti estetykki oli säikähdyksissään kompastunut johonkin tai jotain muuta oli tapahtunut, sillä tamma ei päässyt lähestulkoon seisomaan kunnolla, ja kävelykin oli erittäin hidasta. Loppujen lopuksi Tuhkimo saatiin monen ihmisen avulla metsästä tielle josta se haettiin traileriin, ja suoraan klinikalle.
Silmäni tuntuivat kuivilta ja turvonneilta, ja säihkyivätkin punaisuuttaan. Olin jo itkenyt kyyneleeni loppuun. Onni onnettomuudessa tamma oli löydetty, ja sitä ei joutuisi lopettamaan; parantuminen kestäisi jopa vuosia, ja kisakentät jäisivät ehkä lopullisesti taakse, mutta Tuhkimo pysyisi tämän maailman laitumilla.
Olin jo ilmoittanut tallille Tuhkimon tuomiosta, ja nyt, kylmässä odotushuoneessa istuessani tunsin itseni yksinäisemmäksi kuin koskaan. Vedin syvään henkeä, ja jatkoin odottamista Tuhkimon lopulliseen analyysiin.
// Koska Tuhkimo ei ole inspannut minua ollenkaan vähään aikaan, jätän nyt siis tämän postauksen myötä neidin tauolle ): Suunnitelmissa olisi astuttaa Tuhkimo jollain suokkioriilla (=saa linkkailla (: ), mutta kisat ja ratsastus jäävät nyt vähemmälle. Ilmoittelen kun palaan Tuhkimon pariin, mutta muuten on vielä mysteeri, mitä seuraavaksi tapahtuu :/
Loppujen lopuksi, tuntien etsinnänjälkeen Tuhkimo oli löytynyt, mutta karmeassa kunnossa; ei teidetty, mitä suokille oli käynyt, mutta hevonen vain makasi maassa oikea takanen vääntyneenä outoon suuntaan. Ilmeisesti estetykki oli säikähdyksissään kompastunut johonkin tai jotain muuta oli tapahtunut, sillä tamma ei päässyt lähestulkoon seisomaan kunnolla, ja kävelykin oli erittäin hidasta. Loppujen lopuksi Tuhkimo saatiin monen ihmisen avulla metsästä tielle josta se haettiin traileriin, ja suoraan klinikalle.
Silmäni tuntuivat kuivilta ja turvonneilta, ja säihkyivätkin punaisuuttaan. Olin jo itkenyt kyyneleeni loppuun. Onni onnettomuudessa tamma oli löydetty, ja sitä ei joutuisi lopettamaan; parantuminen kestäisi jopa vuosia, ja kisakentät jäisivät ehkä lopullisesti taakse, mutta Tuhkimo pysyisi tämän maailman laitumilla.
Olin jo ilmoittanut tallille Tuhkimon tuomiosta, ja nyt, kylmässä odotushuoneessa istuessani tunsin itseni yksinäisemmäksi kuin koskaan. Vedin syvään henkeä, ja jatkoin odottamista Tuhkimon lopulliseen analyysiin.
// Koska Tuhkimo ei ole inspannut minua ollenkaan vähään aikaan, jätän nyt siis tämän postauksen myötä neidin tauolle ): Suunnitelmissa olisi astuttaa Tuhkimo jollain suokkioriilla (=saa linkkailla (: ), mutta kisat ja ratsastus jäävät nyt vähemmälle. Ilmoittelen kun palaan Tuhkimon pariin, mutta muuten on vielä mysteeri, mitä seuraavaksi tapahtuu :/