On nyt ollut hieman taukoa kirjoittelusta, anteeksi siitä.
Olin ollut pari päivää kipeänä, ja siksi kaverini oli käynyt ratsastamassa ja hoitamassa Tuhkimoa parin päivän ajan. Itse olin ollut kuumeen kourissa, ja pääsin nyt vihdoin näkemään mammastia. Kun avasin tallin oven, tuttu haju leijaili nenääni, ja piristyin kuin taikaiskusta. Kävin hakemassa Tuhkimon riimunarun, ja menin tarhoille. Tuhkimo kun oli tarhattu yksin, jätin portin auki, kutsuen Tuhkimoa nimeltä; pian tamma lähtikin löntystämään kohti, alkaen hamuta taskuistani herkkupaloja. Otin suokin kiinni, taluttaen hevosen tallikäytäväle kiinni, jonka jälkeen hain tamman harjapakin, alkaen harjailla hevosta. Tuhkimo oli juuri tänään oikein kivalla hyper-tuulella, joten uskoin, että esteiden ylitys sujuisi tänään hyvin, kun tamma olisi motivoitunut - siis jos sen saisi keskittymään.
Piakkoin Tuhkimo olikin puhdas, ja kävin hakemassa satulan ja suitset, heittäen satulan selkään. Tuhkimo steppaili jo paikallaan, kun aloin laittaa tuolle jännesuojia, ja kun nappasin riimun tamman päsätä, ja meinasin alkaa laittaa suitsia, vetäisi suokki päänsä ylös kuin kiusallaan, ja oli jo lähdössä ulos. Hetken tappelun jälkeen yksinkertaiset suitset olviat Tuhkimon päässä, ja kävin itse vetämässä kypärän päähäni ja hanskat käsiini. Talutin piensuokkini ulos, nousten tamman selkään satulavyön kiristettyäni. Jalustimet olivatkin sopivat, ja aloimme verkkaamaan kevyesti. Koitin saada innokkaan tamman rauhoittumaan ja taipumaan, ja melkolailla pian Tuhkimo menikin nätisti muodossa, erittäin koottua laukkaa vedellen ympäri kenttää. Hiljensin käyntiin, kun auto tuli pihaan, ettei mitään varmasti tapahtuisi, vaikka suokki olikin pomminvarma. Laskeuduin tamman selästä, ja rakentelin pari ristikkoa, korkeudeltaan toinen oli n. 40cm, ja toinen 60cm, ja yhden pystyesteen, jonka korkeus oli 100cm luokkaa. Esteistä mudoostui pienenpiani rata suunnilleen puolelle kenttää, joten toinen puoli oli vapaassa käytössä, jos joku muu tulisi ratsastamaan. Koska muita ei pahemmin ollut, nousutani takaisin satulaan käytin koko kenttää, jotta sain hyvän laukan rakennettua. Hyppäsimme ristikot muutamaan otteeseen, eikä pudotuksia onneksi tullut. Kerran Tuhkimon jalka kolahti esteeseen, muttei muuta. Seuraavaksi työn alle otimme pystyn, joka meni kovin mallikkaasti yhtä tiputusta lukuunottamatta. Otimme radan kokonaisuutena kaksi kertaa yhdellä pudotuksella korkeammalla ristikolla, mutta muuten suokki hyppäsi erittäin hyvin, ja kerrankin käyttäen erinomaisesti takapäätään laukoissa. Verkkasimme jonkin aikaa, jonka jälkeen pomppasin pois selästä ketterästi, Tuhkimo lähtien perääni kun käppäilin tallille päin, pitäen vain puolihuolimattomasti tuon ohjista kiinni. Laitoin Tuhkimon jälleen käytävälle, ja otin varusteet pois. Tarkistin tamman jalat kertaaleen ja harjasin hikisen tamman, vieden tuon sitten ulos. Kuiskuttelin suokin korvaan, kun tamma jäi tarhan portille ölmistyneen näköisenä. Menin sittemmin siivoamaan kentän ja laitoin estetolpat ynnämuut paikalleen, siivoten Tuhkimon karsinan. Lähdin sen jälkeen kotia kohti, jättäen suokin hirnumaan perääni.
Olin ollut pari päivää kipeänä, ja siksi kaverini oli käynyt ratsastamassa ja hoitamassa Tuhkimoa parin päivän ajan. Itse olin ollut kuumeen kourissa, ja pääsin nyt vihdoin näkemään mammastia. Kun avasin tallin oven, tuttu haju leijaili nenääni, ja piristyin kuin taikaiskusta. Kävin hakemassa Tuhkimon riimunarun, ja menin tarhoille. Tuhkimo kun oli tarhattu yksin, jätin portin auki, kutsuen Tuhkimoa nimeltä; pian tamma lähtikin löntystämään kohti, alkaen hamuta taskuistani herkkupaloja. Otin suokin kiinni, taluttaen hevosen tallikäytäväle kiinni, jonka jälkeen hain tamman harjapakin, alkaen harjailla hevosta. Tuhkimo oli juuri tänään oikein kivalla hyper-tuulella, joten uskoin, että esteiden ylitys sujuisi tänään hyvin, kun tamma olisi motivoitunut - siis jos sen saisi keskittymään.
Piakkoin Tuhkimo olikin puhdas, ja kävin hakemassa satulan ja suitset, heittäen satulan selkään. Tuhkimo steppaili jo paikallaan, kun aloin laittaa tuolle jännesuojia, ja kun nappasin riimun tamman päsätä, ja meinasin alkaa laittaa suitsia, vetäisi suokki päänsä ylös kuin kiusallaan, ja oli jo lähdössä ulos. Hetken tappelun jälkeen yksinkertaiset suitset olviat Tuhkimon päässä, ja kävin itse vetämässä kypärän päähäni ja hanskat käsiini. Talutin piensuokkini ulos, nousten tamman selkään satulavyön kiristettyäni. Jalustimet olivatkin sopivat, ja aloimme verkkaamaan kevyesti. Koitin saada innokkaan tamman rauhoittumaan ja taipumaan, ja melkolailla pian Tuhkimo menikin nätisti muodossa, erittäin koottua laukkaa vedellen ympäri kenttää. Hiljensin käyntiin, kun auto tuli pihaan, ettei mitään varmasti tapahtuisi, vaikka suokki olikin pomminvarma. Laskeuduin tamman selästä, ja rakentelin pari ristikkoa, korkeudeltaan toinen oli n. 40cm, ja toinen 60cm, ja yhden pystyesteen, jonka korkeus oli 100cm luokkaa. Esteistä mudoostui pienenpiani rata suunnilleen puolelle kenttää, joten toinen puoli oli vapaassa käytössä, jos joku muu tulisi ratsastamaan. Koska muita ei pahemmin ollut, nousutani takaisin satulaan käytin koko kenttää, jotta sain hyvän laukan rakennettua. Hyppäsimme ristikot muutamaan otteeseen, eikä pudotuksia onneksi tullut. Kerran Tuhkimon jalka kolahti esteeseen, muttei muuta. Seuraavaksi työn alle otimme pystyn, joka meni kovin mallikkaasti yhtä tiputusta lukuunottamatta. Otimme radan kokonaisuutena kaksi kertaa yhdellä pudotuksella korkeammalla ristikolla, mutta muuten suokki hyppäsi erittäin hyvin, ja kerrankin käyttäen erinomaisesti takapäätään laukoissa. Verkkasimme jonkin aikaa, jonka jälkeen pomppasin pois selästä ketterästi, Tuhkimo lähtien perääni kun käppäilin tallille päin, pitäen vain puolihuolimattomasti tuon ohjista kiinni. Laitoin Tuhkimon jälleen käytävälle, ja otin varusteet pois. Tarkistin tamman jalat kertaaleen ja harjasin hikisen tamman, vieden tuon sitten ulos. Kuiskuttelin suokin korvaan, kun tamma jäi tarhan portille ölmistyneen näköisenä. Menin sittemmin siivoamaan kentän ja laitoin estetolpat ynnämuut paikalleen, siivoten Tuhkimon karsinan. Lähdin sen jälkeen kotia kohti, jättäen suokin hirnumaan perääni.