Kävin tänään katsomassa Tuhkimoa heti aamusta; ei ole varsominen enää kaukana. Tuhkimo on räjähtämäisillään, ja kärttyinen kun ei pääse liikkumaan. Tarpeeks ikauan tunnusteltuani löysin varsan kavionkin~ Toivottavasti kaikki menee hyvin, peukkuja!
Tuhkimon jalka olikin odotettua paremmassa kunnossa, ja kuntoutuksen ollessa lopussa hyökkäsinkin selailemaan suomenhevosoreja vapaina astutukseen. Pähkäilyjen jälkeen päädyin selailemaan jälleen sopivia oreja neitoselleni; pian silmiini osuikin tarjous monen rotuisista oreista, ja katselinkin kaikki läpi, löytäen tarkoitukseeni sopivan herran; punarautiaan orin Liukkaan Kelmin. Laitettuani omistajalle ilmoitusta kiinnostuksesta pian tulikin vastausta, ja Tuhkimo astutettiin hetimiten; lasketuksi ajaksi määräytyikin 29. joulukuuta vielä tämän vuoden puolella. Niihin aikoihin pitäisi siis ilmaantua pienen suokin neljänneksi suokkikatraaseeni.
Tuhkimo käyttäytyi automatkan hyvin, ja astutuksen jälkeen tamma oli myöskin nätisti ja koko loppupäivän kovin energinen. Kävin ratsastelemassa piensuokkia esteiden merkeissä, ja vaadin hieman enemmän kuin normaalisti; pian en voisi enää tehdä mitään rankempaa, kun varsa tekisi tuloaan. Tuhkimon yleistarkastuksen tulosten pitäisi pian tulla klinikalta, ja pian pääsenkin jo varaamaan uutta aikaa neitoselle tiineystarkastukseen. Nyt vain peukut pystyyn että kaikki menee hyvin! (: Istuin klinikan odotushuoneessa pää käsiini painettuna, kuunnellen välillä hevosten hirnuntaa ja kavioiden kopsahduksia lattiaan. Tuhkimon jalka oli tutkittavana; minulle oli aamuyöllä soitettu, että Tuhkimo oli karannut tarhastaan ja lähtenyt metsään. Suokille ei ollut ominaista karata, mutta ilmeisesti jokin oli säikäyttänyt tamman pahanpäiväsesti, ja hevonen oli mennyt sähkölangoista läpi ja karannut metsän puolelle. Olin lähtenyt heti tallille, ja pian etsintäpartio lähti pimeään aamyyöhön etsimään kellanpunaista tammaa.
Loppujen lopuksi, tuntien etsinnänjälkeen Tuhkimo oli löytynyt, mutta karmeassa kunnossa; ei teidetty, mitä suokille oli käynyt, mutta hevonen vain makasi maassa oikea takanen vääntyneenä outoon suuntaan. Ilmeisesti estetykki oli säikähdyksissään kompastunut johonkin tai jotain muuta oli tapahtunut, sillä tamma ei päässyt lähestulkoon seisomaan kunnolla, ja kävelykin oli erittäin hidasta. Loppujen lopuksi Tuhkimo saatiin monen ihmisen avulla metsästä tielle josta se haettiin traileriin, ja suoraan klinikalle. Silmäni tuntuivat kuivilta ja turvonneilta, ja säihkyivätkin punaisuuttaan. Olin jo itkenyt kyyneleeni loppuun. Onni onnettomuudessa tamma oli löydetty, ja sitä ei joutuisi lopettamaan; parantuminen kestäisi jopa vuosia, ja kisakentät jäisivät ehkä lopullisesti taakse, mutta Tuhkimo pysyisi tämän maailman laitumilla. Olin jo ilmoittanut tallille Tuhkimon tuomiosta, ja nyt, kylmässä odotushuoneessa istuessani tunsin itseni yksinäisemmäksi kuin koskaan. Vedin syvään henkeä, ja jatkoin odottamista Tuhkimon lopulliseen analyysiin. // Koska Tuhkimo ei ole inspannut minua ollenkaan vähään aikaan, jätän nyt siis tämän postauksen myötä neidin tauolle ): Suunnitelmissa olisi astuttaa Tuhkimo jollain suokkioriilla (=saa linkkailla (: ), mutta kisat ja ratsastus jäävät nyt vähemmälle. Ilmoittelen kun palaan Tuhkimon pariin, mutta muuten on vielä mysteeri, mitä seuraavaksi tapahtuu :/ On nyt ollut hieman taukoa kirjoittelusta, anteeksi siitä.
Olin ollut pari päivää kipeänä, ja siksi kaverini oli käynyt ratsastamassa ja hoitamassa Tuhkimoa parin päivän ajan. Itse olin ollut kuumeen kourissa, ja pääsin nyt vihdoin näkemään mammastia. Kun avasin tallin oven, tuttu haju leijaili nenääni, ja piristyin kuin taikaiskusta. Kävin hakemassa Tuhkimon riimunarun, ja menin tarhoille. Tuhkimo kun oli tarhattu yksin, jätin portin auki, kutsuen Tuhkimoa nimeltä; pian tamma lähtikin löntystämään kohti, alkaen hamuta taskuistani herkkupaloja. Otin suokin kiinni, taluttaen hevosen tallikäytäväle kiinni, jonka jälkeen hain tamman harjapakin, alkaen harjailla hevosta. Tuhkimo oli juuri tänään oikein kivalla hyper-tuulella, joten uskoin, että esteiden ylitys sujuisi tänään hyvin, kun tamma olisi motivoitunut - siis jos sen saisi keskittymään. Piakkoin Tuhkimo olikin puhdas, ja kävin hakemassa satulan ja suitset, heittäen satulan selkään. Tuhkimo steppaili jo paikallaan, kun aloin laittaa tuolle jännesuojia, ja kun nappasin riimun tamman päsätä, ja meinasin alkaa laittaa suitsia, vetäisi suokki päänsä ylös kuin kiusallaan, ja oli jo lähdössä ulos. Hetken tappelun jälkeen yksinkertaiset suitset olviat Tuhkimon päässä, ja kävin itse vetämässä kypärän päähäni ja hanskat käsiini. Talutin piensuokkini ulos, nousten tamman selkään satulavyön kiristettyäni. Jalustimet olivatkin sopivat, ja aloimme verkkaamaan kevyesti. Koitin saada innokkaan tamman rauhoittumaan ja taipumaan, ja melkolailla pian Tuhkimo menikin nätisti muodossa, erittäin koottua laukkaa vedellen ympäri kenttää. Hiljensin käyntiin, kun auto tuli pihaan, ettei mitään varmasti tapahtuisi, vaikka suokki olikin pomminvarma. Laskeuduin tamman selästä, ja rakentelin pari ristikkoa, korkeudeltaan toinen oli n. 40cm, ja toinen 60cm, ja yhden pystyesteen, jonka korkeus oli 100cm luokkaa. Esteistä mudoostui pienenpiani rata suunnilleen puolelle kenttää, joten toinen puoli oli vapaassa käytössä, jos joku muu tulisi ratsastamaan. Koska muita ei pahemmin ollut, nousutani takaisin satulaan käytin koko kenttää, jotta sain hyvän laukan rakennettua. Hyppäsimme ristikot muutamaan otteeseen, eikä pudotuksia onneksi tullut. Kerran Tuhkimon jalka kolahti esteeseen, muttei muuta. Seuraavaksi työn alle otimme pystyn, joka meni kovin mallikkaasti yhtä tiputusta lukuunottamatta. Otimme radan kokonaisuutena kaksi kertaa yhdellä pudotuksella korkeammalla ristikolla, mutta muuten suokki hyppäsi erittäin hyvin, ja kerrankin käyttäen erinomaisesti takapäätään laukoissa. Verkkasimme jonkin aikaa, jonka jälkeen pomppasin pois selästä ketterästi, Tuhkimo lähtien perääni kun käppäilin tallille päin, pitäen vain puolihuolimattomasti tuon ohjista kiinni. Laitoin Tuhkimon jälleen käytävälle, ja otin varusteet pois. Tarkistin tamman jalat kertaaleen ja harjasin hikisen tamman, vieden tuon sitten ulos. Kuiskuttelin suokin korvaan, kun tamma jäi tarhan portille ölmistyneen näköisenä. Menin sittemmin siivoamaan kentän ja laitoin estetolpat ynnämuut paikalleen, siivoten Tuhkimon karsinan. Lähdin sen jälkeen kotia kohti, jättäen suokin hirnumaan perääni. Saimme eilen varmistettua Lighting-tallilta, ja tänään oli muuttopäivä. Olin majaillut ystäväni tallilla viikon, ja koska olosuhteet eivät olleet parhaat, oli Tuhkimo ollut pääosin ulkona. Aamulla mennessäni tallille äitini kyydissä, olin hermostunut kuin mikä. Kuitenkin rakkaan hevosystävän luokse pääsy helpotti rauhattomuuttani, kun suokkini asteli tarhakyhäelmästään luokseni. Talutin tamman talliin, ja sidoin kiinni käytävälle, harjaten hevosen kauniiksi. Viivyttelin tahallani koppiin viemistä, sillä kopissa oleminen oli aina melkoista taistelua. Olimme saaneet lainaksi kopin jossa voisimme Tuhkimon kuljettaa, ja toivoin, ettei piensuokki pistäisi traileria remonttiin ajomatkalla.
Saatuani harjattua Tuhkimon päällisin puolin, aloin selvittää tuon harjasta takkuja, ja letitin kevyille, ilmaville leteille pitkän, tuuhean harjan, joka roikkui pitkällä ruskeiden, lämpimien silmien päällä. Etutukka sai jäädä miten oli, ja lopputulos olikin varsin perinteinen; Tuhkimo oli melko perinteisen suokin näköinen, rakenteinen ja väritykseltäänkin samantyylinen kuin vanhoissa suomalaisissa leffoissa. Aloin laittaa tammalle kuljetussuojia, joka sai Tuhkimon steppaamaan paikallaan pari kertaa, kun suojat olivat jalassa. Löysäsin riimun hihnaa kahdella pykälällä, ja lähdin taluttamaan lähtövalmiina olevaa tammaa kohti koppia. Sidoin Tuhkimon vielä viereiseen puuhun parturoimaan tallin nurmikkoa, ja lähdin hakemaan muita tavaroita; satula, suojat, suitset, loimet, harjapakki ja satulahuovat olivat pian autossa. Aloin hakea pieni tavaroita, joita olin epähuomiossa ripotellut ympäri pientä, remontin tarpeessa olevaa tallia. Letityskuminauhat, nannat, ja kaikki muukin oli pian mukana, ja lähdin hakemaan Tuhkimoa kopitettavaksi. Piensuokki asteli tasaisesti, epäröimättä koppiin, ja alkoi heti hamuta ruohoa pussista, kunnes takaovi lyötiin kiinni. Sitten alkoi mellastus, ja tamma alkoi stepata paikoillaan ja höristä ja hirnua. Jätimme oven yläosan auki, jotta ilma kiertäisi ja neiti näkisi ulos jos kääntäisi päätään, ja pian hyppäsinkin etupenkille, ja äitini lähti ajamaan. Tuhkimo piti yhä ääntä ja todennäköisesti tanssahteli paikallaan kopissa, mutta onnekseni Tuhkimo ei ollut potkivaa tyyppiä. Olin käynyt kaikki tavarat läpi ja tarkistanut, ettei mitään puuttunut, ja tyytyväisenä tajusin, että lähestyimme tallia. Asfaltti oli jo jonkin aikaa sitten muuttunut hiekkatieksi, ja nyt puut ympäröivät autoa kaikkialta. Kymmenisen minuuttia lisää ajettuamme näin punaisen, suuren tallin. Olin aijemmin käynyt tutustumassa talliin, ja olin kovin tyytyväinen suurehkoon talliin. Kaarsimme pihalle, ja äitini pysäköi auton, kun itse menin pienemmästä etuovesta traileriin. Tervehdin Tuhkimoa iloisesti, silitellen rauhoittuneen tamman sileää turpaa. Vaikka suokki oli yhä levoton, se oli samalla utelias, kun haistoi kaikki uudet hajut uuden tallin mukana. Avasin takaoven, ja laskin rampin, ottaen mustan riimunarun ja taluttaen tamman ulos - Tuhkimo peruutti nätisti, joskin melko nopeasti pois, pyörähtäen sitten ympäri, kun annoin sen haistella ja kuunnella ympäristöään. Tamma oli selvästi innoissaan uudesta paikasta, ja lähdin sitten taluttamaan Tuhkimoa kohti tallirakennusta. Astuessani sisään vastaani pöllähti eri tuoksujen sekoitus; kaura, heinä, hevoset, satularasva ja jokin tuntematon haju tulvivat heti nenääni. Lähdin taluttamaan rautiasta kohti aijemmin näytettyä, suurta ja siistiä karsinaa kohden. Tuhkimo rynni karsinaansa, jonka oveen oli jätetty nimikyltti ja suokin tietoja. Suukotin tamman turpaa, irrottaen riimunarun vihreästä riimusta, ottaen kuljetussuojat Tuhkimon jaloista. Tamma käänsi peränsä minulle, alkaen haistella uutta karsinaansa kiinnostuneena. Lukitsin oven, lähtien hakemaan Tuhkimon tavaroita. Äitini kantoi jo harjapakkia ja suitsia mukanaan, ja itse kävin hakemassa suojat, satulahuovat ja loimet. Toisella reissulla hain satulat ja kaiken muun, mikä jäi. Tuhkimon tavarat sain ripustaa sen nimellä varustettuihin telineisiin ja kaappeihin. Järjestelin Tuhkimon tavaroita seuraavan tunnin haluamaani järjestykseen. Tämän jälkeen otin Tuhkimon harjapakin, ja harjasin tamman jälleen. Kun olin tuon saanut valmiiksi, hain koukusta tuon normaalit suitset, pujottaen riimun tilalle suitset Tuhkimon heilutellessaan päätään ylös. Laitoin tammalle jännesuojat etusiin, taluttaen tuon ulos. Tarkoitukseni oli mennä pienelle lenkille maastoon, jotenka kampesin itseni satulattomaan selkään, hennosti painaen pohkeitani, suokin lähtiessä kävelemään hieman normaalia hevosta ripeämpää käyntiä. Nojauduin taakseppäin ja annoin puolipidätteitä, saaden kiihtyneen rautiaan rauhoittamaan askeliaan ja pian suokki köpöttelikin hiekkatietä järkevässä tahdissa. Tuhkimo päästi hiljaisia, pehemitä hörähdyksiä silloin tällöin. Pidin ohjat melko löysänä, joskin hyvin kädessä mikäli jotain tapahtuisi; vaikka Tuhkimo olikin sotanorsu ja rauhallinen kuin mikä, ei koskaan tiennyt mitä hevosen päässä liikkui. Maastolenkki sujui ilman ongelmia tamman mennessä nätisti eteenpäin, rauhallista tahtia. Palatessani tallille Tuhkimo steppaili paikallaan hivenen hermostuneena. Talutin hevosen takaisin karsinaansa, ja otin tuolta kamat pois, jonka jälkeen harjasin kertaalleen läpi Tuhkimon. Annoin vielä ruoat tammalle, joita suokki jäi tyytyväisenä syömään. Kävin välissä tarkistamassa mihin tarhaan Tuhkimo menisi; tämän selvitettyäni odottelin varttitunnin, vieden sitten Tuhkimon tarhaansa; tamma ryntäsi tarhaansa hirnahdellen matkalla, saaden muutaman vasutaksen ympärillä olevista tarhoista. Tuhkimo riehui hetken uudessa tarhassaan, jossa oli kunnolla tilaa liikkua, toisin kuin edellisessä tarhassaan; jonkin ajan päästä suokki paneutui makuulle, höristen samalla ystävällisesti. Hymyillen katsoin hevostani, käännähtäen, vieden harjapakin ja kaiken muunkin tavaran paikalleen, jättäen Tuhkimon tekemään tuttavuutta viereisen tarhan asukkeihin, kun lähdin äitini matkassa kohti kotia ja palauttamaan traileria. |
Pajun TuhkimoPajun Tuhkimon hoito/ratsastuspäiväkirja. Pyrin täyttämään päivittäin, kerran viikossa vapaapäivä. Merkinnät myös kisoista ja muusta tallielämästä. |